Mielipiteet

Ruokajärjestelmämme isojen muutosten edessä

Mielipiteet 31.08.2018

Ruuan tuotannossa on suuren mittakaavan haasteita.

Ruoka on päivittäisen keskusten aihe. Se voidaan liittää likipitäen jokaisen päivän uutisaiheeseen, kuten suurvaltapäämiesten huippukokoukseen ja kesän festaritarjontaan. Syksyn tullen kouluruuan laatu on varma kestoaihe.

Vuosittainen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 raportointikokous liittyy ruokaan, erityisesti sen ääri-ilmiöön, ruuan epätasa-arvoiseen jakautumiseen ja 800 miljoonan ihmisen nälän torjuntaan.

Ruuan kulutukseen liittyy kolme kansainvälistä, toisiinsa nivoutunutta ongelmaa: nälkä, ruuan epäkelpo laatu, jota kutsutaan myös piilonäläksi, ja ylipaino.

Piilonälkä johtuu yleisimmin hivenaineiden, vitamiinien tai välttämättömien aminohappojen puutteesta. Piilonälkäisiä ihmisiä arvioidaan olevan maapallolla noin kaksi miljardia. Samaan aikaan, kun varsinaista nälänhätää on pystytty helpottamaan, piilonälkäisten määrä on kasvanut.

Ilmeisesti mikään, edes nälänhädästä toipunut yhteiskunta, ei ole pystynyt ylipainon yleistymistä torjumaan.

Ylipainoon liittyvän sairastavuusennusteen takia pohjoismainen ravitsemussuosituksia laativa työryhmä ryhtyi viime syksynä miettimään mahdollisuutta liittää seuraavien ravitsemussuosituksien laadintaan myös ruuan pitkän aikavälin terveysvaikutukset.

Tässä on kysymys ruuan käyttöön liittyvistä vuosikymmenien aikana kehittyvistä sairauksista, kuten kakkostyypin diabetes, sepelvaltimotauti, muistisairaus ja tietyt syöpämuodot.

Väkirikkaissa, aikaisemmin kasvipainotteiseen ruokavalioon keskittyneissä yhteiskunnissa keski- ja yläluokka on mittavasti siirtynyt liha ja maitotuotteiden käyttöön. Rajun kaupungistumisen myötä ruuan käytön pääpaino on siirtymässä ruokajalosteiden ja erilaisten "matkan varrella" syötävien suoraan syötäväksi tarkoitettujen tuotteiden käyttöön.

Kansainväliset valtatrendit ovat aivan muuta kuin mitä terveellisestä ruuan kulutuksen ohjeistuksesta olemme tottuneet kuulemaan. Mukana kuljetettavat tuotteet vaativat tilanteeseen suunnitellut pakkaukset, joita kertyy entistä enemmän.

Ruuan kulutuksen ympäristökestävyyden kehittäminen ja sosiaaliseen kestävyyteen kuuluvan terveysvaikutusten parantaminen ovat tosiasiassa kasvavan ongelman edessä.

Kaupungistumisen yhteydessä tapahtuvan talouskehityksen onnistumisesta riippuu, ajautuuko entistä suurempi joukko uusia kaupunkilaisia piilonälän uhriksi. Energiapitoisten ruuan ainesosien halpuus avaa tähän valitettavan suuren todennäköisyyden, joten olen valmis ennakoimaan, että tästä on tulossa seuraava suurin kansainvälinen ruokaterveysongelma.

Myös ruuan tuotannossa on suuren mittakaavan haasteita: tietenkin ruuan kysynnän kasvu ja ruokaraaka-aineiden kysynnän muutos, ilmastomuutos ja resurssitehokkuus- ja kierrätysvaatimus.

Väestökasvun merkityksen ymmärtää jokainen. Paljon ongelmallisemmaksi sen tekee ruokaraaka-aineen kysynnän painotuksen siirtyminen eläinperäisiin raaka-aineisiin ja entistä pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin. Sekä raaka-aineen että jalostuksen tuotantoketju kasvaa ja tuotannon ympäristövaikutukset melkeinpä väistämättä tämän mukana.

Kaupungistumisen myötä kulutus ja tuotanto etääntyvät toisistaan, ja kansainvälistyneiden ruokavaliotrendien takia ruuan kuljetus ei ole vähentymässä. Ilmastomuutoksen torjunta näiden trendien keskellä ei ole helppoa.

Ruuan tuotantoon liittyvä vihreä vallankumous oli aikanaan menestystarina. Se perustui perusmaatalouden ulkopuolisten, tavallisimmin fossiilisten tuotantopanosten käyttöönottoon. Se oli vajaan sadan vuoden menestystarina.

Nyt vaatimuksena ovat resurssitehokkuus, siirtyminen uusiutuvien tuotantopanosten käyttöön ja niiden kierrätykseen; haastavaa globaalissa ruokajärjestelmässä.

Mistä löytyy entistä tehokkaampi viljelykasvien ravinteiden käyttö? Tuskin välttämättä niistä parista kymmenestä tämän hetken ruokajärjestelmän pitkälle jalostetusta valtakasvilajista.

Ruokajärjestelmätutkijat ovat jo ehdottaneet koko ruokajärjestelmän uudelleenjärjestelyä. Globaali, keskittynyt ruokajärjestelmä on heidän käsityksensä mukaan saavuttanut sen, mitä saavutettavissa on.

Kestävän biotalouden periaatteiden mukaisesti paikalliset resurssit on otettava paljon entistä paremmin ja monipuolisemmin huomioon. Nyt kaivataan entistä vahvempaa yhteiskunnan ja yhteisöjen roolia ruokajärjestelmän ohjaukseen.

Tähän on tarjolla mittava määrä uutta teknologia, kuten digitalisaatiota, esineiden internetiä, lohkokenttäteknologiaa, robotiikkaa ja 3D-printtausta, jotka mahdollistaisivat radikaalin uudelleenjärjestelyn.

Millä aikataululla ja kuinka kivuliaasti se saadaan aikaan, riippuu yhteiskuntien kyvystä tarttua ennakkoluulottomaan mutta yhteistä luottamusta ja uutta bisnesetiikkaa vaativaan muutosprosessiin. Osaamisen tarve ei ainakaan vähene tulevaisuudessa.

Mikä mahtaa olla suomalainen ratkaisu? Meillä on kansainvälisesti kärkipään osaamista ja keskinäistä luottamusta.

Sirpa Kurppa

tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT