Mielipiteet

Markkinatalous on paras, kun vastuu muistetaan

Mielipiteet 07.09.2018

Jokainen miettiköön, mihin vapauttaan käyttää ja miten se vaikuttaa muihin.

Monet arvostelevat markkina­taloutta huonoksi järjestelmäksi. En ole samaa mieltä. Markkinatalous on paras kompromissi – mutta kohtuudella.

Markkinataloudessa hyödykkeiden hinnat säätyvät vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Resurssien allokaatio tapahtuu ilman valtion mää­räyksiä. Ihmiset voivat perustaa yrityksiä, ja sopimuksia voi tehdä vapaasti.

Vapaus on väkevä voima. Harva silti haikailee anarkistisen ultraliberaalia vapaata taloutta. Se johtaisi kaaokseen ja lopulta sotapäälliköiden ja dynastioiden hallitsemiin feodaalisiin valtakuntiin. Sellainen maailma vuosituhansia olikin.

Hyvinvoivissa maissa on kansalaisten kesken tehty yhteiskuntasopimus. On yhteinen päätöksentekoelin ja lainsäädäntövallan alaisia toimintoja, jotka rahoitetaan veroilla. Veroilla rahoitetaan myös toimeenpano- ja tuomiovallan rakenteet, kuten poliisi ja oikeuslaitos.

Valtiot hillitsevät markkinoiden vääristymiä, kuten ­monopoleja, ja takaavat kaikille yksilöille yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Markkinatalous ei toimi ihmisten hyväksi ilman valtiota. Lopetetaan siis puhe hallitsemattomasta markkina­taloudesta, sellaista ei missään ole – eikä sellaista kukaan järkevä ihminen halua.

Yksilö on talouden perus­yksikkö ja päähenkilö: jokainen tekee itselleen mieluisia päätöksiä ja tavoittelee onneaan parlamentin säätämien lakien puitteissa.

Joillekin onni tarkoittaa meditaatiota bodhipuun alla ja tosille vielä yhtä uutta Porschea. Valtion tehtävä on taata, että yksilöt eivät onnentavoittelussaan vahingoita toisiaan tai tulevaisuuden yksilöiden vapautta samaan.

Vapauteen liittyy myös aina vastuu, josta päästään kohtuuteen. Kohtuutta tarvitaan sekä yksilön että valtion toiminnassa.

Valtion pitää ottaa vastuu, ettei se ei toimillaan polje yksilöiden oikeuksia kohtuuttomasti. Toisaalta, jos joku esimerkiksi omistaa järven ja laskee järveen jätteitä, valtion pitää puuttua yksilön tekemisiin ja rajoittaa vapautta.

Yksilöllä on vapaus lain puitteissa tehdä, mitä haluaa, mutta hänen pitää silti muistaa kohtuus. Kohtuuden ongelmaa ei markkinatalouskaan hoida. Vapaus voi myös sokaista ja vauraus voi näyttää ihannoitavalta.

Adam Smith puhui siitä, miten rikkaiden elämää ihaillaan. Se vain lisää rikkauden tavoittelua sosiaalisen arvostuksen vuoksi – ei siksi, että rikas olisi yksilönä sitä onnellisempi mitä varakkaampi hän on. Toisaalta Smith puhui kohtuudesta ja sen merkityksestä ihmisten väliselle toiminnalle. Hän olikin pohjimmiltaan valistusfilosofi, joka päätyi tutkimaan taloutta.

Yksilöiden tuloerot eivät sinällään ole hyvä tai paha. Kaikki riippuu siitä, miten yksilöt tulojaan käyttävät. Lisäävätkö ne onnellisuutta ­yksilöllä itsellään tai laajemmin yhteiskunnassa?

Oma etu ja saavutettu markkina-asema koetaan helposti ikään kuin luonnon oikeuttamana, eikä ajatella ­yhteiskuntaa laajemmin. Liika on aina liikaa, mutta kun kohtuus ei oikein koskaan riitä! Tämä tuntuu suurimmalta haasteelta ihmiselle järjestelmästä riippumatta.

Demokraattisessa markkina­taloudessa valta on yksilöillä. Voimme vaikuttaa joka päivä toimiessamme markkinoilla. Tämä tekee markkinataloudesta tehokkaan mekanismin: mikään taho ei voi loputtomiin ohjailla markkinaa, koska ­kuluttajat (siis äänestäjät) lopulta ovat puikoissa.

Siksi markkinataloutta voi käyttää tuomaan hyvinvointia, jos vain kohtuutta muistetaan miettiä isoissa rakenteellisissa päätöksissä. Ne luovat kehikon, jossa markkinatalouden mekanismi ja yksilöt toimivat, myös yhteiseksi hyväksi.

Markkinatalouden heikkoudesta käytetään usein esimerkkinä luonnon tuhoutumista. Markkinatalous ei ole siihen syypää, vaan se, että yksilöt eivät oikeasti vieläkään halua suojella luontoa.

Yksilöt tekevät luonnolle hyväksi olevia päätöksiä, jos ne ovat edullisempia kuin muut vaihtoehdot. Siksi esimerkiksi hiili voitaisiin energiantuotannossa syrjäyttää markkina­talouden keinoin: päätettäisiin parlamentissa hiilelle kova haittavero. Nopeasti hiilestä siirryttäisiin muihin energianlähteisiin, ilman sen kummempaa ohjausta.

Yksilöillä on vapaus ja valta, mutta vapaus myös velvoittaa. Jos on paljon varallisuutta tai kykyä toimia, sen käyttäminen yhteiskunnan onnellisuuden lisäämiseksi on jokaisen velvollisuus.

Onni ei lisäänny loputtomasti varallisuuden mukana. Kun kohtuullinen taso on saavutettu, pitää olla kanttia lopettaa itselle kerääminen, ennen kuin se menee porsasteluksi. Kohtuus on yksilöiden vastuulla, sitä ei voi pakottaa ylhäältä.

Emme ole ongelman kanssa yksin. Kohtuus oli jo yksi antiikin Kreikan klassisista hyveistä, joita Aristoteles pohti omassa etiikassaan. Sokrateskin puhui keskitien valinnasta.

Olen taipuvainen stoalaisuuden kaltaiseen käsitykseen elämästä, jolloin kohtuus omassa kulutuksessa ja toiminnassa on luonteva osa sitä. Jokainen miettiköön, mihin vapauttaan käyttää ja miten se vaikuttaa muihin.

Janne Isosävi

perustaja ja osakas

Palkkaus.fi

Aiheeseen liittyvät artikkelit