Mielipiteet

Lehmän aika lopuillaan – vai uusi aika alkamassa?

Mielipiteet 10.09.2018

Hevoset eivät hävinneet, mutta niiden rooli muuttui perinpohjaisesti.

”Traktoreita piakkoin enemmän kuin hevosia". Näin otsikoi Aamulehti puoli vuosisataa sitten (7.2.1966). Maassamme vielä tuolloin noin 170 000 hevosta, mutta määrä väheni nopeasti. Traktorit möyrivät yhä useammilla pelloilla ja korvasivat hevosia myös metsätöissä. Työhevosten aika oli päättymässä.

Onko nautakarja nyt samassa tilanteessa kuin työhevonen aikoinaan? Monia merkkejä muutoksista on näkyvillä. Kasvispohjaiset tuotteet ovat tulossa maito- ja lihatuotteiden rinnalle. Maito voi olla tehty kaurasta tai mantelista ja eineksen proteiinilähde lihan sijaan härkäpapu, herne tai soija.

Uusien kasvistuotteiden saama julkisuus on ollut paljon suurempaa kuin niiden tuotanto ja kulutus. Alkuhuuman jälkeen julkinen keskustelukin on hiipunut. Maidon- ja lihantuottajien ei silti kannata tuudittautua tilanteen pysymiseen ennallaan.

Kasvisvaihtoehtojen yleistymisessä oleellisinta ei ole yksittäisen tuotteen saama mediahuomio, vaan pitkäjänteinen tuotekehitys. Markkinoille tulee yhä edullisempia ja monipuolisempia tuotteita. Kuluttajien mieltymys lihaan punnitaan toden teolla vasta sitten, kun lihan korvike maksaa selvästi vähemmän kuin jauheliha.

Kasvissyöjiä suomalaisista on arvioiden mukaan vain muutama prosentti, mutta joissakin selvityksissä jopa neljänneksen nykynuorista on arvioitu olevan kasvissyöjiä. Myös konservatiivisena pidetystä vanhemmasta ikäpolvesta löytyy kasvispainotteisuuden puolestapuhujia. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on kertonut syövänsä lihaa vain kerran viikossa.

Kasvissyöjien joukko voi laajeta, erityisesti jos valistus ruuan terveysvaikutuksista onnistuu nykyistä paremmin. Monien on edelleen vaikea uskoa, että oma ruokavalio sisältäisi epäterveellisen paljon lihatuotteita.

Hitaasti etenevien trendien rinnalla nopeat elintarvikekriisit ja hintojen heilahtelut vaikuttavat niin ruuan kysyntään kuin tarjontaan. Afrikkalainen sikarutto, lintuinfluenssat ja muut eläintaudit uhkaavat lihantuotantoa Suomessakin. Kauppasodat – todellisista sodista puhumattakaan – voivat vaikuttaa arvaamattomasti. Ilmastonmuutoksen eteneminen johtaa koko kirjoon erilaisia epävarmuuksia.

Kotimaisen tuotannon hiipuminen heikentää kansallista kykyä varautua riskeihin. Ehkä suurin uhka on se, että jos alalle ei tule riittävästi nuoria yrittäjiä, ei myöskään osaamista kyetä kehittämään muuttuviin haasteisiin vastaamiseksi.

Lehmän tulevaisuus ei välttämättä ole surkea, sillä ympäristö- ja terveyssyyt voivat olla vahva peruste nautakarjataloudelle. Suomessa on hyvät edellytykset nurmiruokintaan perustuvalle ympäristöystävälliselle karjataloudelle. Maaseudun kulttuurimaisemien ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä laiduneläimet ovat ylivertaisen tehokkaita.

Nautakarjalle voi löytyä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Miltäpä kuulostaisi, jos lehmät vietäisiin päiväkoteihin? Karjatilojen lapsilla on todettu vähemmän allergioita kuin kaupunkimaisissa ympäristössä elävillä lapsilla. Tämä on mikrobistoltaan monipuolisen elinympäristön ansiota. Riittävä mikrobialtistus on välttämätön ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän normaalille kehitykselle.

Päiväkodissa lehmän tehtävä olisi tuottaa lapsille normaali immuunivaste. Siinä sivussa tarjoutuisi kaupunkilaisillekin melkoisia mahdollisuuksia luontosuhteen kehittämiseen. Kansantaloudelle tällainen maaseudun tuominen kaupunkiin voisi olla halvempi ratkaisu kuin ihmisten elinikäisten allergioiden hoito.

Jos tällaiset tulevaisuudenkuvat tuntuvat naurettavilta, kannattaa miettiä suomenhevosen kohtaloa. Sata vuotta sitten hevonen oli korvaamaton Suomen maataloudessa. Mutta jo viiden vuosikymmenen päästä hevosten häviäminen maaseudulta näytti vääjäämättömältä, eikä hevosia enää tarvittu liikenteessä, teollisuudessa tai armeijassakaan.

Hevoset eivät hävinneet, mutta niiden rooli muuttui perinpohjaisesti. Harva isäntä olisi 1960-luvulla osannut ennustaa, että vuosituhannen vaihteen jälkeen hevostiloja on enemmän kuin karjatiloja. Saatikka että miehisten pelto- ja metsätöiden sijaan hevoset palvelisivat lemmikkeinä naisvaltaisessa ratsastusharrastuksessa.

Nautakarjan osalta muutoksen merkit ovat ilmassa nyt. Todennäköistä on, että lehmällä on tärkeä rooli yhteiskunnassa vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin. On myös mahdollista, että tähän rooliin ei enää kuulu lihan ja maidon tuotanto.

Jari Lyytimäki

virkavapaalla oleva ympäristötutkija, joka pohtii sukutilan jatkomahdollisuuksia