Mielipiteet

Kiistat merten kalastusalueista kärjistyvät

Mielipiteet 31.10.2018

Kiinalaiset kuluttavat kolmasosan maailman kalansaaliista.

Tulevaisuudessa maapallon ihmisten lukumäärä ja kalakantojen suuruus muodostavat vaikean yhtälön. Vuoteen 2050 mennessä maapallon väestön arvioidaan nousevan 29 prosenttia eli nykyisestä 7,6 miljardista 9,8 miljardiin.

Tuosta kehittyvien maiden kasvavasta populaatiosta yhä suurempi osa siirtyy köyhyydestä keskiluokkaan. Se merkitsee heille myös keskiluokan ruokavaliota eli hieman yksinkertaistaen he siirtyvät hiilihydraateista proteiiniin. Se tarkoittaa käytännössä jopa 140 miljoonaa tonnia lisää proteiinia vuosittain.

Proteiinin lähteinä tärkeiden globaalien kalakantojen ennustetaan nykymenolla romahtavan viimeistään vuonna 2050. Nykyisin villikalan saalis maailmanlaajuisesti on 94 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kansainvälistä kalastusta säätelee YK:n UNCLOS-sopimus vuodelta 1982. Sen mukaan valtiot voivat kontrolloida kalastusta 200 merimailin alueella rannikostaan (Exclusive Economic Zone).

Kiinalaiset kuluttavat kolmasosan maailman kalansaaliista ja Etelä-Kiinan meren kalansaaliit ovat 12 prosenttia globaalista kalansaaliista. Kiina on valloittanut kalastusalusten ja niitä suojelevien aseistettujen rannikkovartioalusten avulla Etelä-Kiinan merta jo vuodesta 1990, ja rakentanut keinotekoisia saaria alueelle 2015 lähtien.

Ensimmäisiä merkkejä kalojen johdosta käytävistä sotatoimista on havaittu Etelä-Kiinan merellä. Kiinan sotilasalus torpedoi vietnamilaisen kalastusaluksen 2.6.2014, Taiwanin rannikkovartiosto tappoi vuonna 2013 filippiiniläisen kalastajan ja Australian sotalaiva upotti vietnamilaisen kalastusveneen vuonna 2014.

Kotimeren lisäksi Kiinan kalastusalukset keräävät meren viljaa yhä kauempaa. Niitä on havaittu niinkin kaukana, kuin Senegalin ja Argentiinan aluevesillä. Kiinalaisten troolareiden johdosta Keski-Amerikan rannikkovesien saalismäärät ovat romahtaneet ja kalastajat sekä fileeraajat ovat siirtyneet laajasti kokaiinin kasvattajiksi.

Aika moni kehittyvä valtio on lainannut infrastruktuurinsa kehittämiseen rahat Kiinan valtiolta. Tulevaisuudessa ne mahdollisesti kuittaavat velkansa luovuttamalla merialueittensa kalastusoikeudet Kiinalaisille aluksille.

Intian ja Sri Lankan välisellä merialueella eli Palk Straitissa elää yli 600 erilaista kalalajia. Tamil Nadun alueella Intian mantereella asuu 30 000 ammattikalastajaa, joilla on 4 500 troolaria. Nämä tamilit tulevat troolareillaan Sri Lankan aluevesille kalastamaan ja tuhoavat paikallisten kalastajien verkkoja. Saaliskalat (Intian katkarapu, seepia, merimakkara) myydään pääosin EU:n kauppoihin.

Vuonna 2011 srilankalaiset kalastajat kaappasivat 25 tamilien eli Intian troolaria ja 100 niiden miehistön jäsentä. Sen jälkeen on ollut lukuisia aseellisia yhteenottoja ja yli 200 tamilikalastajaa on tapettu merellä. Intian omat aluevedet on jo ylikalastettu ja Bengalin lahdessa on jo havaittu täysin kalattomia alueita.

Vuonna 1990 Yhdysvaltojen ulkoministeri James Baker ja Neuvostoliiton ulkoministeri Eduard Shevardnadze allekirjoittivat Beringin salmen merirajaa ja samalla kalastusoikeutta koskevan sopimuksen. Neuvostoliitto romahti alta ennen sopimuksen hyväksymistä, eikä Venäjä ole halukas virallistamaan saati noudattamaan tuota lähes 30 vuotta vanhaa sopimusta.

Nykyään Venäjällä on vahvempi pohjoisen arktisiin oloihin soveltuva kalastuslaivasto kuin Yhdysvalloilla, ja Venäjän troolarit muodostavat riskin kalapopulaation säilymiselle lähivuosina.

Kalanviljely on todennäköisesti tulevaisuuden tärkein terveellisen ravinnon resurssi. Se lievittää nälänhätää sydänystävällisellä ja proteiinirikkaalla ravinnolla. Kestävästi toteutettuna se myös suojelee uhanalaisia valtamerten luonnonkalalajeja liikakalastukselta.

Kalanviljely on lisääntynyt vuoden 1981 viidestä miljoonasta tonnista peräti 63 miljoonaan tonniin vuoteen 2011 mennessä. Pääasiallinen kasvu tapahtuu Norjassa, Chilessä ja Vietnamissa.

Me suomalaiset asumme kymmenientuhansien järvien maassa ja kalaisan meren rannikolla. Silti kulutuksestamme peräti 80 prosenttia on tuontikalaa.

Meillä kuluttajilla on mahdollisuus valinnoillamme auttaa kotimaista kalastusta. Ainakin silakkaa ja särkikaloja voisimme kestävästi kalastaa ja syödä enemmän. Kotimaisen kalankasvatuksen määrää voimme kasvattaa kestävyyden näkökulmasta katsottunakin. Kasvatuksen tulisi olla ASC-sertifoitua tai vähintään kiertovesikasvatettua.

Matti Hukari

kestävän kehityksen asiantuntija