Mielipiteet

Yläharvennus soveltuu taloudellista tuottoa hakevalle

Mielipiteet 28.11.2018

Tällä hetkellä tukin ja kuidun hintaero onkin suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Keskustelu eri metsänkäsittelymenetelmistä on käynyt vilkkaana metsälain muutoksesta asti. Keskustelu on vain kiihtynyt Metsähallitusta koskevan kansalaisaloitteen jättämisen jälkeen.

Metsälain muutoksen jälkeen kaikki osapuolet tuntuivat olevan tyytyväisiä tilanteeseen – erityisesti metsänomistajat, jotka saivat vapauden valita kasvatusmenetelmän omien tavoitteidensa pohjalta.

Tämän vahvistaa se tosiasia, että poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus hakkuista vuoden 2018 tammi–toukokuussa nousi 3,7 prosenttiin kaikista hakkuista. Poimintahakkuiden osuus on kasvanut tasaisesti metsälain muutoksen jälkeen, ja hakkuiden kokonaismäärä huomioon ottaen muutos on merkittävä.

Tuntuu, että toivottavasti aiheeton pelko mahdollisesta regulaation kiristymisestä on ajanut metsäteollisuuden lisäksi myös metsänomistajat käymään puolustustaistelua valinnanvapauden puolesta. Taistelua, jollaista ei pitäisi omistusoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa joutua käymään.

Käynnissä oleva keskustelu voi vaikuttaa metsänomistajien metsänkäsittelypäätöksiin, jolloin jatkuvaa kasvatusta ryhdytään vastustamaan periaatteellisista syistä.

Vaarana on keskustelun kääntyminen tarkoitustaan vastaan. Se on jo ainakin osittain realisoitunut, sillä varsinainen debatti eri metsänkäsittelymenetelmien suomista mahdollisuuksista on vähentynyt.

Jatkuvan kasvatuksen osalta tarvitsemme lisää tutkimustietoa, mutta on myös paljon asioita, jotka jo tiedetään.

Selvää on, ettei puolukkatyyppiä karummilla kasvupaikoilla ole taloudellisesti perusteltua tehdä merkittäviä hoitotoimenpiteitä kiertoajan venyessä liian pitkäksi. Monet hyötyisivät, jos tasaikäismetsä­talouden näkökulmasta kannattamattomia alueita saataisiin jatkuvan kasvatuksen avulla metsätalouden käyttöön.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää, mutta kaikkia tasaikäismetsätaloudestakaan saatuja tutkimustuloksia ei ole vuosikymmenten aikana onnistuttu viemään käytäntöön, saati metsän­omistajien tietoisuuteen.

Yksi tasaikäismetsätalouden liian vähän hyödynnetty ja jossain määrin tuntematon menetelmä on yläharvennus, jota käyttämällä voidaan parantaa sekä puun tuotosta että taloudellista kannattavuutta.

Tämä vakiintuneesta metsänkäsittelystä poikkeava tulos on seurausta tukki- ja kuitupuun hinnan erosta. Yksittäisen puun arvo nousee merkittävästi, kun siitä saadaan tehtyä yksikin tukki.

Mitä suuremmaksi tämä ero muodostuu, sitä kannattavammaksi yläharvennukset tulevat. Tällä hetkellä tukin ja kuidun hintaero onkin suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Yleisesti ajatellaan, että uudistushakkuu on metsä­talouden kannattavuuden näkökulmasta keskeinen asia. Kasvatushakkuiden toteutus­tavalla ja ajankohdalla on kuitenkin paljon suurempi merkitys metsätalouden kannattavuuteen kuin yleisesti ajatellaan, sillä harvennus­tulojen osuus kiertoajan diskontatuista nettotuloista on 40–70 prosenttia.

Metsänomistajan tavoitellessa suurempaa taloudellista hyötyä harvennusvoimakkuus kasvaa, ja alaharvennusten sijaan tehdään yläharvennuksia.

Aikaisemmin tehty ala­harvennus ei vähennä mahdollisuuksia toteuttaa yläharvennusta tasaikäisessä metsikössä, päinvastoin. Meillä on nyt ja tulevaisuudessa lisääntyvä määrä hyvälaatuisia alaharvennettuja metsiköitä, joiden jäävä puusto on kertaalleen valikoitu jätettäväksi hyvän laadun ja kasvun vuoksi.

Lisäksi eteläsuomalaiset rehevimpien kasvupaikkojen viljelykuusikot saavuttavat uudistamisjäreyden jo 50 vuoden iässä.

Sahateollisuudessa ongelmaksi muodostuva ylijäreys on näissä metsiköissä riski, jota on mahdollista ehkäistä poistamalla kasvatushakkuissa suurimpia puita. Samalla hakkuun tuottavuus nousee poistettavien puiden litrakoon kasvaessa, mikä nostaa myös puusta maksettavaa kantohintaa.

Yläharvennuksen yhteydessä on taloudellisesti perusteltua pidentää kiertoaikaa, koska puuston kasvu ja arvokasvu säilyvät hyvinä alhaisemmasta puustopääomasta johtuen.

Pidemmät kiertoajat ovat olleet esillä myös viimeaikaisessa ilmastokeskustelussa. Yläharvennus yhdessä pidennetyn kiertoajan kanssa tuottaa enemmän puuta ja suuremman tukkipuun saannon, joten sen ilmastohyödyt ovat merkittävät.

Yläharvennus sopii hyväksi esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutoksen torjuntaa ja taloudellista hyötyä ei tule asettaa vastakkain, vaan taloudellinen aktiivisuus voidaan sovittaa osaksi ympäristön kannalta kestävää markkina­taloutta.

Lauri Tapio

kenttäpäällikkö

MTK ry

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT