Mielipiteet

Maatalous on osa ilmastoratkaisua

Mielipiteet 03.12.2018

Kotieläin- sektorin osuus on vain viisi prosenttia Suomen kokonais- päästöistä.

Ilmastokeskustelu on lämmennyt entisestään tämän syksyn aikana. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa lokakuun alussa. Raportin viesti oli, että Pariisin ilmastosopimuksessa sovittu lämpenemisen rajoittaminen alle kahden asteen vuoteen 2050 mennessä ei riitä. Tavoitteeksi tulisi asettaa 1,5 astetta.

Tähän mennessä globaali ilmasto on lämminnyt jo asteen verran ja lämpeneminen etenee 0,2 astetta vuosikymmenessä. Nykyiset sitoumukset ovat johtamassa yli kolmen asteen globaaliin lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä.

Suomessa tämä merkitsisi yli kuuden asteen keskilämpötilan nousua! Ilmastopaneeli muistutti, että meillä on maailmanlaajuisesti kaksi vuosikymmentä aikaa tehdä tarvittavat muutokset.

Toimenpide-ehdotuksia sinkoilee ilma sakeana, päästöjä on vähennettävä ja nieluja kasvatettava. Maatalouskin on saanut osansa. Seuratessa julkista keskustelua tulee useasti tunne, että maatalous asetetaan roiston rooliin pahaksi hiilidioksidin lähteeksi.

Elinkeino itse on vahvasti eri mieltä: se on osa ratkaisua ja tulevaisuuden muutosta! On myös muistettava, että maatalous on ruuan tuottamista, siis välttämätöntä meille kaikille, ja että jokaisen kansakunnan on kannettava tässä vastuunsa. Kestävä ratkaisu ei ole ulkoistaa rasitteet muiden kannettavaksi.

Maatalous on aina sopeutunut toimintaympäristöönsä pitkäaikaisen kehityksen tuloksena, joka on optimaalinen suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Suomessa tämä merkitsee muun muassa karjatalouden suurta roolia. Pohjoisissa oloissa tukeutuminen pelkästään kasvituotantoon on osoittautunut tuottamattomaksi ja riskialttiiksi.

Selvää on, että maatalouden osuus päästöistä on merkittävä, noin 15 miljoonaa tonnia, joka on 20 prosenttia Suomen päästöistä (Tilastokeskus, Suomen kasvihuonepäästöt 1990–2017). Tässä on mukana sekä maatalouden osuus taakanjakosektorilla että eloperäisten maatalousmaiden päästöt maankäyttösektorilla.

Maatalouden päästöjen jakauma on varmasti yllätys monelle: Peltomaan osuus on suuri, 80 prosenttia maatalouden päästöistä ja 15 prosenttia kaikista päästöistä Suomessa. Peltomaan osuutta lisää eloperäisten maiden merkittävä osuus, se on puolet maatalouden päästöistä.

Paljon parjatun kotieläinsektorin osuus on vain viidennes maatalouden päästöistä ja siten viisi prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Jyrkimmillään on esitetty kotieläintuotannon lopettamista kokonaan. Sen tuloksena Suomessa kasvihuonekaasut vähenisivät kolme miljoonaa tonnia. Se on yhtä paljon kuin Suomen kokonaispäästöt vähenevät 1-2 vuoden aikana.

Samalla peltomaan päästöt lisääntyisivät, kun hiiltä sitova tehokas nurmenviljely loppuisi lähes kokonaan. Ei saavutettaisi kovin paljon, kun pelissä on suomalaisen maaseudun ja maatalouden elinvoimaisuus ja tuhansien tilojen toiminta.

Karjatalouden mukana häviäisi myös suuri osa suomalaisten proteiinilähteistä. En ole nähnyt vielä yhtään uskottavaa esitystä, kuinka tämä korvattaisiin. Tuontiproteiiniin turvautuminen ei ole kestävä ratkaisu, oli se sitten eläin- tai kasviperäistä, vaan tuotanto olisi pidettävä omissa käsissä. Meidän ilmastossamme taas proteiinikasvien laaja viljely on vaikeaa.

Tehokas nurmiviljely on keskeinen osa maatalouden ilmastoratkaisua. Tutkimusten mukaan nurmi sitoo kivennäismailla 800 kiloa hiiltä hehtaaria kohti, ja toisaalta se vähentää tehokkaasti eloperäisten maiden hiilidioksidipäästöjä.

Niin nurmen kuin viljankin viljelyn tulee olla mahdollisimman tehokasta, koska se lisää maahan sitoutuvaa hiiltä. Peltojen kasvukunnosta tulee pitää hyvää huolta, kasvipeitteisyys ja kerääjäkasvit ovat myös osa ilmaston huomioivaa viljelyä.

Tuotantoaan kehittävät tilat voivat tarvita merkittävästi uutta peltoa. Sitä ei useinkaan ole saatavilla järkevän etäisyyden päässä. Ainoa ratkaisu voi olla uuden raivaaminen. Tarvitsemme työkaluja siihen, että tämä on laajentavilla tiloilla mahdollista myös tulevaisuudessa.

Uutta peltoa syntyy nimenomaan eloperäisille maille, joka on kasvihuonekaasujen kannalta ongelmallista. Lisäksi se aiheuttaa metsäalan pienentymistä, joka on Suomen ilmastositoumusten kannalta erityinen ongelma. Siksi meidän on luotava kannustinjärjestelmä huonotuottoisten peltojen metsittämiseen.

Voisimme rakentaa kansallisen varannon, johon ilmoitetaan metsitetty ala ja sitä vastaan olisi mahdollista raivata uutta peltoa. Huonompien lohkojen metsittäminen kohdentaisi myös tukirahoja tuottavampaan toimintaan, joka on koko maatalousalan kannalta hyvä asia.

Jukka Rantala

asiantuntija

MTK:n maatalouslinja

Rantala osallistuu tarkkailijana YK:n ilmastokokoukseen Katowicessa

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT