Mielipiteet

Maaseudun digitalisaatiolla lisää kannattavuutta

Keskeinen kysymys on myös se, kuka tiedon omistaa ja tietojen keräämisen maksaa?

Digitalisaatiossa tietokoneista, älypuhelimista, internetistä ja muista tietoverkoista muodostuu kansalaisten arkipäivän toimia tukeva kokonaisuus. Nyt myös maaseudulla toteutetaan digitalisaation kärki­hankkeita pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteiden mukaisesti.

Metsäkoneet ovat keränneet maastossa tietoa ainakin yli 10 vuotta. Maatalous tulee digiloikassa metsäalaa askeleen perässä, mutta koneiden keräämä tieto alkaa olla arkipäivää maatalouspuolellakin.

Paikkatietoon perustuva peltojen täsmälannoitus on kustannusten hallinnan lisäksi olennainen osa vesistöjen suojelua.

Droonien eli kauko-ohjattavien pienten ilma-alusten ottamien valokuvien avulla voidaan tarkkailla esimerkiksi maaseudun kuivatusojien kuntoa tai metsätuhoja. Ruoka­virastokin ottaa droonit avuksi tilavalvontojen kenttätöihin.

Koneiden keräämä tieto merkitsee aika- ja kustannussäästöjä. Koneiden tekemät mittaukset ovat lisäksi puolueettomia ja ihmissilmää tarkempia. Maatilojen tulisikin aktivoitua työkoneiden ja lypsy­robottien keräämän tiedon hyödyntämisessä, jotta tiloilla saataisiin alan haastavassa nykytilanteessa lisää rahaa kannattavuusviivan alle. Tähän tulee myös alan kehityshankkeiden pyrkiä.

Jos digitalisaatio, esimerkkinä tele-eläinlääketiede, vähentäisi yksinkertaisessa asiassa eläinlääkärin turhaa matkustamista, säästettäisiin matkakuluissa ja autojen hiilidioksidipäästöissä. Digitalisaatiolla voidaan torjua ilmastonmuutosta, kun maatilan asioita hoidetaan sähköisesti.

Keskeinen kysymys on myös se, kuka tiedon omistaa ja tietojen keräämisen maksaa. Metsäkoneyrittäjät eivät halua, että metsäkoneilla kerätään tietoa ilmaiseksi luonnonvaratiedon eri käyttäjille. Metsänomistajat voivat ihmetellä, kun metsistä kerätään puusto­tietoja, joita maanomistajat eivät asianosaisina saa käyttöönsä tietosuojasyistä?

Noin puolitoista vuotta sitten eräs maatalouskonevalmistaja totesi yhdessä kansain­välisessä ruoka-alan seminaarissa, ettei heidän ydinbisneksensä ole tuottaa viljelijöiden työkoneiden keräämää tietoa ilmaiseksi yliopistoille ja tutkimuslaitoksille. Asetelma on mielenkiintoinen ja ajankohtainen, kun samaan aikaan keskustellaan avoimesta tiedosta ja tutkimustoiminnasta.

Tietoturva on digitalisaation suurena haasteena. Jokin aika sitten kerrottiin maatilan saaneen tuhannen euron puhelinlaskun siitä, kun yksi tilan lehmistä oli navetasta soittanut pitkän puhelun salaisille aikuisviihdelinjoille. Kertoivat sitten joidenkin ”hakkereiden” iskeneen navetan lypsyrobotin puhelinasetuksiin.

Nykyään pankkipalvelut on digitalisoitu, ja laskujen maksu on ulkoistettu maatiloille ja muille asiakkaille. Vanhan kuntakeskuksen pankkikonttoria ei ole lakkautettu, vaan se on muuttanut maakuntakeskukseen.

Huonolla tuurilla linjavika voi viedä rahat taivaan tuuliin tai pilveen, kuten hienosti sanotaan. Kun kaivinkoneen kuljettaja katkaisee tieto­liikennekaapelin keskellä yötä hektisen ja digitalisoituneen maataloustukien hakurumban keskellä, vie se viimeisetkin hermot ja yöunet.

Mutta entä sitten jatkossa?

Marraskuun 2018 puoli­välissä Yleisradion MOT-­ohjelma toi esille maaseudun osin epäonnistuneet ja kustannustehottomat tietoverkkohankkeet. Koska suomalainen yhteiskunta on kaupungistunut ja maaseutu valitettavasti osin hiljentynyt, osa verkkoyhtiöistä investoi toimivia yhteyksiä vain sellaisille paikkakunnille kuin Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu.

Digiähky on monimutkaistanut arkipäivän elämää maaseudulla. Kun ennen sai ala-asteen paperisen kuukausi­tiedotteen kautta hyvissä ajoin tietää jostain koulun Halloween-tapahtumasta, niin nykyään Wilma-systeemi voi ilmoittaa tiedon paria päivää ennen itse tapahtumaa.

Digitalisaatio on tehnyt meistä hetkessä ja tässä päivässä eläviä hötkyilijöitä. Eikä kesken navettatöiden ole helppoa lähteä ostamaan lapsille jotain Halloween-kamaa 25 kilometrin päässä sijaitsevasta kasvukeskuksesta.

Mutta vielä tietosuojasta ja -turvasta. En taaskaan jaksa millään muistaa niitä 15 salasanaa eri tietojärjestelmistä, joihin minun olisi tänään pitänyt ehtiä kirjautua, ja joita ilman en enää pärjää.

Risto Lauhanen

MMT

Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Lue lisää

Linjahakkuiden korvaukset ajan tasalle

Ikkuna muutokseen auki – onko maaseutu valmis?

Koronavuoden asumistrendin jatkuminen voisi keikauttaa Suomen väestönkehityksen päälaelleen – voittajia olisivatkin kehyskunnat pääkaupunkiseudun sijasta

Stockmannin toimitusjohtaja ei näe paluuta entiseen – Helsingin keskusta rauhoittuu mutta sen näivettyminen on estettävä