Mielipiteet

Metsälajien uhanalaisuus on otettava huomioon

Kerran hävinnyttä lajia ei saada koskaan takaisin.

Lokakuussa 2018 julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti esitteli vaihtoehtoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vaihtoehdoilla on erilaisia vaikutuksia talouteen, tarvittaviin investointeihin, kulutukseen ja mikä tärkeintä, ilmastonmuutoksen nopeuteen.

Vaihtoehtoja valittaessa tulee ilmastovaikutusten ja taloudel­listen näkökulmien lisäksi huomioida valintojen vaikutus muiden lajien hyvinvointiin ja luonnon moni­muotoisuuteen.

Vaihtoehtojen vaikutus ilmastonmuutosnopeuteen on lajien kannalta kriittinen, koska muutosnopeus vaikuttaa lajien todennäköisyyteen selvitä muutoksesta leviämällä tai sopeutumalla luonnon­valinnan kautta.

Nopea ilmastonmuutos on leviämiselle ja sopeutumiselle todellinen haaste; hidas muutos voi mahdollistaa molemmat.

Leviämisen ja sopeutumisen epäonnistuessa edessä on sukupuutto eli lajin häviä­minen.

IPCC:n esittämät vaihto­ehdot, joissa ilmaston­muutoksen hillintä tapahtuu kauempana tulevaisuudessa, nojaavat voimakkaasti tekniseen hiilidioksidin talteenottoon sekä puun ja muun biomassan energiakäyttöön.

Mikäli päädymme näihin vaihtoehtoihin, tarvitaan merkittävää teknologian kehitystä hiilen poistoon sekä hakkuiden määrän lisäämistä.

Suomessa jo nykyiset hakkuumäärät ovat metsälajien hyvinvoinnin kannalta liian suuria. Joulukuussa 2018 julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan olemme voimakkaasti heikentäneet metsien elinympäristöjä hakkuilla ja ojituksilla viimeisen 50 vuoden aikana.

Metsäluontotyyppien voimakkaan heikennyksen takia on oletettavaa, että maaliskuussa 2019 julkaistava Suomen lajien uhanalaisuus­arvio tulee toistamaan luontotyyppien uhanalaisuusarvion viestin: yhä suurempi määrä lajeja on uhanalaisia eli niillä on korkea todennäköisyys kuolla sukupuuttoon.

Lajien hyvinvointiin ja populaatio­kokoihin vaikuttavat ensisijaisesti lajeille sopivan elinympäristön määrä ja laatu.

Elinympäristöjä heikentämällä pienennämme lajien populaatiokokoja, populaatiokokoja pienentämällä heikennämme lajien kykyä sopeutua ympäristönmuutokseen ja sopeutumiskykyä heikentämällä lisäämme lajien sukupuuttoriskiä.

Puubiomassan energia­käytön lisääminen vaarantaakin metsälajien hyvinvoinnin kahdella toisiaan vahvistavalla tavalla: ne ovat tehottomampia hillitsemään ilmaston­muutosta ja samalla lisä­hakkuut pienentävät metsä­lajien populaatiokokoja.

Populaatiokoon pienenemisen suora yhteys heikentyneeseen sopeutumiskykyyn ja kasvaneeseen sukupuuttoriskiin on syy sille, että WWF:n loka­kuussa 2018 julkaiseman Living Planet -raportin uutinen selkärankaisten eläinlajien eli nisäkkäiden, lintujen, kalojen ja mate­lijoiden populaatio­kokojen pienenemisestä keskimäärin 60 prosenttia 40 viime vuoden aikana on huolestuttava.

On itsessään ravisuttavaa, että oman lajimme hyvin­voinnin lisäämiseksi olemme hävittäneet keskimäärin kuusi kymmenestä maailman eläinten yksilöstä, mutta populaatio­koon näin radi­kaalin pienentämisen lopullista vaikutusta lajien sopeutumis­kykyyn ja selviämiseen ilmaston­muutoksen edetessä emme osaa vielä edes aavistaa.

Päätöksiä siitä, mitä ilmastotoimia tehdään ja tehdäänkö niitä heti vai vasta tulevaisuudessa ei tule tehdä pelkästään talouden ehdoilla.

Luonnon monimuotoisuus ja metsälajit tulee huomioida vaihtoehtoja valittaessa.

Keinoja, joista hyötyvät sekä ilmasto että moni­muotoisuus on olemassa ja niitä pitää päätöksenteossa priorisoida.

Näihin kuuluu esi­merkiksi talousmetsien kiertoajan pidentäminen, jonka valli­tessa metsät järeytyvät muuttuen nykyistä suuremmaksi hiili­varastoksi ja paremmin metsälajeille sopivaksi elin­ympäristöksi.

Monimuotoisuuden kannalta ripeät toimet ovat avain­asemassa, koska kerran hävinnyttä lajia ei saada koskaan takaisin.

Tarmo Ketola

akatemiatutkija

Suomen IPCC -työryhmän varajäsen

Janne S. Kotiaho

ekologian professori

Jyväskylän yliopisto

Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja

Aiheeseen liittyvät artikkelit

IPCC:ltä puuttuu perusymmärrys pelloista

Autoverotukseen on vaihtoehtoja

Suomen perhoslajisto muuttuu ennätysvauhdilla – ilmaston lämpenemisestä kärsivien lajien määrä kasvanut yli 10-kertaiseksi vajaassa vuosikymmenessä