Mielipiteet

Direktiivi elintarvikemarkkinalain selkänojaksi

Jäsenmailla on oikeus tehdä vielä tiukempaa omaa lain- säädäntöä.

Vuoden alusta voimaan astunut elintarvike­ketjun toimintaa säätelevä elintarvike­markkinalaki saa pian EU-­tason selkänojan, kun Euroopan parlamentti hyväksyy epä­terveiden kauppatapojen direktiivin maaliskuussa. Jäsenmaiden on seuraavan kahden ja puolen vuoden kuluessa pantava toimeen direk­tiivin mukaista kansallista lainsäädäntöä.

Elintarvikemarkkinalain tapaan direktiivin tavoitteena on parantaa markkinoiden toimivuutta ja turvata elintarvikeketjun heikompien osapuolten asemaa.

Maatalousministeri Lepän ennakoivan työn ansiosta Suomen kansalliselle laille direktiivin toimeenpano merkitsee hienosäätöä ja erityisesti rajat ylittävän kaupan huomioi­mista.

Tuottajien yli vuosi­kymmenen odottaman direktiivin toteutuminen ei ollut itsestäänselvyys. Neuvottelujen varrella törmäsimme usein kysymykseen, miksi EU-­tasolla pitäisi luoda erityislain­säädäntö vain tietyn sektorin kaupankäynnille?

Direktiivin oikeusperusta on EU:n perussopimuksessa, joka mahdollistaa erityislainsäädännön markkinajärjestelyille, joilla pyritään turvaamaan tuottajille riittävä elintaso.

Juuri tämä on direktiivin perustarkoitus. Sen vuoksi direktiivi pätee vain, kun tavaran­toimittajan ja ostajan välillä on merkittävä kokoero.

Kansainvälisten elintarvike­jättien ja kauppaketjujen välisessä kaupassa oikeusperusta ei päde, sillä sääntelemällä näiden toimijoiden välistä kauppaa hyödyt tuskin kulkeutuvat tuottajalle asti.

Euroopan parlamentti halusi venyttää oikeus­perustan äärimmilleen, minkä seu­rauksena direktiivin soveltamis­ala laajeni ja sen antama suoja vahvistui.

Elintarvikeketjun toimijat luokitellaan direktiivissä kuuteen ryhmään liikevaihdon koon mukaan.

Direktiivi suojaa tavarantoimittajaa eli esimerkiksi tuottajaa, osuuskuntaa tai elintarvikeyritystä, mikäli tältä ostava taho kuuluu vähintään seuraavaksi korkeampaan liikevaihtoluokkaan.

Tämä parlamentin aloitteesta tehty muutos tarkoittaa, että direktiivi tulee suojaamaan laajasti tuottajien ja kauppojen välistä kaupan­käyntiä Suomessa.

Näin ei ollut alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa, jossa 10–50 miljoonan euron ostaja­yritykset eivät olleet direk­tiivin soveltamisalan piirissä. Direktiivi tulee koskemaan ruokatuotteiden lisäksi myös maataloustuotteita ja näiden myyntiin liittyviä palveluja.

Lisäksi jäsenmaat velvoitetaan perustamaan elintarvike­ketjun toimintaa valvova viran­omainen, jolla on valtuudet antaa rikkomuksista sakkoja tai muita seuraamuksia.

Direktiivin päätarkoitus on kieltää tietyt epäterveet kaupan käytänteet koko EU:n alueella ja näin harmonisoida jäsenmaiden kansallisia lakeja. Jäsenmailla taas on oikeus tehdä vieläkin tiukempaa omaa lainsäädäntöä.

Kokonaan kiellettäviksi tulee yhteensä kymmenen niin sanotun mustan listan kauppatapaa. Yli 30 päivän viivästys herkästi pilaantuvien tuotteiden maksuissa, yksipuoliset muutokset tavarantoimitussopimuksiin, herkästi pilaantuvien tuotteiden viime hetken peruutukset ja hävikistä laskuttaminen olivat komission alku­peräisessä ehdotuksessa.

Parlamentin aloitteesta kiellettäväksi tulevat yli 60 päivän maksuviivästykset pilaantumattomille tuotteille, laskuttaminen palveluista, joita ei ole tarjottu, kirjallisesta sopimuksesta kieltäytyminen, luottamuksellisen tiedon väärin­käyttö, kaupalliset vasta­toimet valituksen tekemisen seurauksena sekä tavaran­toimittajalta peritty maksu asiakkaan valitusten tutki­misesta, joka ei johdu toimittajan huolimattomuudesta.

Lisäksi direktiivi luettelee kauppatapoja, jotka ovat kiellettyjä, elleivät osapuolet ole muuta sopineet. Tähän ”harmaaseen listaan” kuuluvat myymättömien tuotteiden palauttaminen, varastoinnista, tuotteiden asettelusta tai listauksesta laskuttaminen, mainonnasta laskuttaminen ja markkinoinnista laskuttaminen sekä ostajan tiloissa tapahtuvasta tuotteen käsittelystä laskuttaminen.

Mitä epäreilujen kauppa­tapojen direktiivi lopulta mer­kitsee suomalaiselle tuotta­jalle? Sen voi tiivistää kolmeen asiaan. Ensinnäkin tuottajat voivat valittaa kotimaan viran­omaiselle myös muissa maissa sijaitsevien ostajien toimin­nasta. Tämä kannustaa elin­tarvikkeiden vientiin erityisesti EU:n sisällä, missä jäsenmaiden viranomaiset on velvoitettu yhteistyöhön epäreilujen kauppatapojen ehkäisemiseksi.

Toiseksi direktiivi luo pelote­vaikutuksen; jos elintarvike­kaupan peli­sääntöjä rikkoo, saa siitä sakkoja tai muita sanktioita. Tämä tervehdyttää elintarvikeketjun toimintaa ratkaisevasti.

Tärkeintä on, että direktiivi antaa Suomen elintarvikemarkkinalaille selkänojan. Toisin sanoen, seuraavat hallitukset voivat korkeintaan tehdä muutoksia elintarvikemarkkinalain sisältöön, mutta direktiivin antamaa minimisuojaa ei voi ottaa tuottajalta pois.

Elsi Katainen

Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)

Aiheeseen liittyvät artikkelit

EU:n maatalousmepit haluavat tukileikkurin – vaatimukset talviaikaiselle kasvipeitteisyydelle ja turvemaiden suojelulle torpattiin

EU:n maatalousmepit linjasivat: Suomen kansalliset tuet voivat saada jatkoa

Meppi Katainen ja ministeri Leppä parlamentissa petopolitiikkaseminaarissa: "Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on jäsenmaiden asia"