Mielipiteet

Yhdysvaltain tie energiaomavaraisuuteen

Yhdysvalloista tuli viime vuonna maailman toiseksi suurin öljyntuottaja.

Vuoden 1973 öljykriisi herätti useat länsimaat arvostamaan energiaomavaraisuutta. Suomessa ja useissa muissa Euroopan maissa kyseinen tavoite on ainakin julkisessa keskustelussa hautautunut ilmastotavoitteiden alle. Yhdysvallat sen sijaan saavutti viime vuonna energiaomavaraisuuden, jonka presidentti Nixon otti tavoitteeksi energiakriisin aikana.

Lokakuussa 1973 käydyn Jom Kippurin sodan seurauksena öljyntuottajamaiden järjestö OPEC teki öljysaarron, minkä tuloksena öljyn hinta nelinkertaistui muutaman viikon aikana.

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julkisti marraskuussa 1973 toimenpideohjelman, jolla Yhdysvallat vapautuisi öljyntuonnista ja saavuttaisi energiaomavaraisuuden. Ohjelmasta toteutui jo 1970-luvulla Alaskan öljyputkiverkosto. Nixonin käynnistämän tutkimusohjelman tuloksena syntyi 2000-luvulla liuskekaasun hyödyntämisen mahdollistanut vesisärötystekniikka.

Nixonin seuraajan Gerald Fordin hallituksessa varapresidentti Nelson Rockefeller luotti ydinvoimaan ja loi neuvonantajansa Edward Tellerin kanssa käytännöllisen suunnitelman ydinvoimaloiden nopean rakentamisen rahoittamiseksi. Ne tehtäisiin liittovaltion omistaman EIA:n rahoittamina projekteina. Valmiit voimalat myytäisiin yksittäin eniten tarjoamalle yksityiselle energiayhtiölle.

Ajatus sai tukea presidentti Fordilta, mutta vapaiden markkinoiden musketöörinä profiloitunut valtiovarainministeri Bill Simon ei antanut 50 miljardin dollarin budjettirahaa alkupääomaksi.

Presidentti Jimmy Carter suunnitteli alkuvuodesta 1977 energiaohjelman, joka muistutti filosofialtaan nykyistä EU:n ilmastopolitiikkaa: Tukiaisia vaihtoehtoisille energiamuodoille ja pienen kulutuksen autoille sekä lisäveroja suuren kulutuksen henkilöautoille.

Maakaasun ja öljyntuotannon säätelyn tuloksena kotimaisesta öljystä ja kaasusta maksettiin vähemmän kuin ulkomaisesta. Tämä ohjasi öljy-yhtiöiden koeporaukset ulkomaisiin kohteisiin. Kun Iranin vallankumouksesta johtuneet tuotantovaikeudet aiheuttivat toisen energiakriisin 1979, Carterin energiaohjelmasta otettiin käyttöön bensiinin jakelun säännöstely.

Carterin energiaohjelmaan tuli yksi vastoinkäyminen lisää huhtikuussa 1979. Harrisburgissa sijaitsevassa ydinvoimalassa vesijäähdytyksestä huolehtinut pumppu lakkasi toimimasta ja muutamien uraanisauvoista (joita oli yhteensä 36 000) huomattiin vaurioituneen. Media kirkui Amerikan historian pahimmasta ydinonnettomuudesta.

Samalla alueella oli muutama vuosi aiemmin todettu 40 kertaa suurempi määrä radioaktiivista säteilyä, kun Kiina oli toisella puolen maapalloa tehnyt ydinasekokeen. Onnettomuuden aikaan Jane Fondan tähdittämä elokuva Kiina-Ilmiö pelotteli kansalaisia reaktorin sulamista kuvaavalla tapahtumalla. Faktan ja fiktion sekoittuessa uusien ydinvoimaloiden rakentaminen loppui.

Presidenttikautensa 1981 aloittanut Ronald Reagan käynnisti valtamerten metaanihydraattien käyttöönottoa koskevan pitkäjänteisen tutkimusohjelman 1982. Sen tuloksena vuonna 2017 Japani ja Kiina tekivät koeporauksia merialueillaan ja Intia löysi Bengalin lahdelta mittavat metaanihydraattien esiintymät.

Reaganin seuraaja George H. W. Bush neuvotteli Venäjän kanssa sopimuksen ohjusten ydinkärkien plutoniumin ja korkeasti rikastetun uraanin jalostamisesta ydinvoimaloihin sopivaksi polttoaineeksi. Bill Clinton allekirjoitti sen ensitöikseen 1993.

Yhteistyön tuloksena on 1994–2013 hyödynnetty kierrätyspolttoainetta 17 miljardin dollarin arvosta, mikä on vastannut 16 prosenttia maailman ydinvoimaloiden polttoainekulutuksesta.

Edellä mainitun ydinvoimaloiden polttoainehankinnan lisäksi Bill Clintonin energiaomavaraisuusohjelma perustui energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden, kuten maissista tehdyn bioetanolin käyttöön. Presidentti George W. Bush jatkoi tuon bensiiniä osittain korvaavan bioetanolin tukemista.

Presidentti Barack Obaman 2.6.2014 julkistama asetus clean power plan piti sisällään vanhojen kivihiilivoimaloiden sulkemista, uudempien hiilivoimaloiden modernisointia ja hiilidioksidin talteenoton toteutusta sekä uusien liuskekaasua käyttävien kaasuvoimaloiden avaamista.

Kirjoitukseni alussa mainittu Nixonin käynnistämä liuskekaasuteknologian tutkimusohjelma poiki myös liuskeöljyn tuotannon 2000-luvulla. Sen ansiosta Yhdysvalloista tuli viime vuonna maailman toiseksi suurin öljyntuottaja Venäjän jälkeen ja kesällä 2018 Yhdysvaltojen öljynvienti ylitti tuonnin.

Presidentti Donald Trumpin kaudella energiaomavaraisuus siis viimein saavutettiin. Trump aikoo myös huolehtia siitä ja ilmoitti hiljattain hallintonsa sallivan öljynporauksen lähes kaikilla maan rannikkovesillä.

Matti Hukari

elintarviketieteiden maisteri

kestävän kehityksen asiantuntija

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Venäjällä oikosulku ydinvoimalassa, kolme reaktoria otettiin irti verkosta

Vähähiilistä kaasua Venäjältä Länsi-Eurooppaan

Sateet vesittävät satotoiveita USA:ssa – viljan pörssihinnat nousussa