Mielipiteet

Metsien hirvivahingot kymmeniä miljoonia euroja

Mielipiteet 06.03.2019

Mäntytaimikoissa laatua alentaneita hirvituhoja oli 16 prosentilla pinta-alasta.

Hirvien metsätaloudelle aiheuttamista vahingoista on käyty keskustelua jo 1800-luvun lopulta lähtien. Hirvikannan hallintaan liittyvän päätöksenteon tueksi on kaivattu kattavia laskelmia hirvivahinkojen kustannuksista.

Arvioiden tekeminen edellyttää useita oletuksia, ja tulokset sisältävät väistämättä epävarmuuksia. Jo hirvivahingon käsite on sopimuskysymys, vaikkei se vahingon kärsineestä maanomistajasta siltä tuntuisi.

Koko maan ja kaikkien metsänomistajaryhmien osalta hirvivahinkojen määrä saadaan valtakunnan metsien inventoinnista (VMI).

Viimeisten julkaistujen VMI11-tietojen mukaan vuosilta 2009–2013 hirvivahinkoja kirjattiin yhteensä 960 000 hehtaarilla. Niistä 520 000 hehtaarilla metsikön laatu oli alentunut vähintään yhden luokan. Vakavia ja täydellisiä tuhoja oli 105 000 hehtaarilla.

Vuosina 2009–2013 hirvien aiheuttamia vahinkoja korvattiin metsänomistajille yhteensä 27 900 hehtaarilta, rahassa mitattuna 11,3 miljoonaa euroa. Vuositasolla korvaukset olivat siis 2,26 miljoonaa euroa, ja keskimääräinen korvaus hehtaaria kohden 405 euroa.

Korvaukset tulevat valtion budjetista hirvenmetsästäjien maksamista kaatolupamaksuista.

Metsäkeskus tekee tuhoista arvion, ja korvausta voivat saada vain yksityinen metsänomistaja tai yhteismetsä. Valtio, metsäyhtiöt tai muut metsänomistajat eivät voi saada korvausta.

Korvauksen suuruus määräytyy taimikon tai varttuneen metsän arvon alenemisen ja mahdollisten uudistamiskulujen mukaan.

Metsänomistajille korvattujen tuhojen ja VMI:n hirvituhokriteerit eivät ole samat, minkä vuoksi euromäärien laskenta inventoinnin tulosten mukaan ei ole suoraviivaista.

Voidaan kuitenkin olettaa, että VMI:n vakavat ja täydelliset tuhot vastaisivat arvoltaan vähintään yksityisille maanomistajille korvattuja tuhoja.

Siten VMI11:n vakavien ja täydellisten tuhojen arvo olisi ollut 8,5 miljoonaa euroa vuosittain, kun arviointiperusteena käytetään keskimääräistä korvausta hehtaaria kohden. Korvatut tuhot olivat tällä jaksolla siis noin neljännes inventoinnin vakavista tuhoista.

Vakavien ja täydellisten tuhojen lisäksi inventoinnissa kirjattiin 415 000 hehtaarilla lievempiä laatua alentaneita tuhoja, mikä vastaa 83 000:ta hehtaaria vuosittain.

Laadun alenema tarkoittaa, että kasvu taimikossa on pienentynyt, puita on kuollut, arvioitu tukkipuuosuus tai taimikossa kasvatettavien taimien määrä on vähentynyt.

Siitä, mikä laadun aleneman arvo on, ei ole suoraa tutkimustietoa.

Lievätkin tuhot aiheuttavat kuitenkin laatutappioita esimerkiksi mäntytukeille. Nämä tappiot tulevat ilmi vasta vuosikymmenten päästä.

Ruotsissa tehtyjen mallitustutkimusten mukaan tuhojen vaikutus on sitä suurempi, mitä karummalla kasvupaikalla ne ilmenevät.

Suurin osa metsänomistajille aiheutuneista tappioista on laatutappioita, kun taas menetetyn kasvun osuus on pienempi. Ruotsalaistutkimuksen mukaan jo 10–15 prosentin tuhoaste, mikä ei tarkoittaisi korvattavaa tuhoa, johtaisi noin sadan vuoden kiertoajan puitteissa 35–45 prosentin tulonmenetykseen yhdistettyinä kasvu- ja laatutappioina.

Suomen VMI11:n mukaan mäntytaimikoissa laatua alentaneita hirvituhoja oli 16 prosentilla pinta-alasta.

Rahallisesti suuruusluokkaa voi havainnollistaa vuoden 2017 puukaupoilla, jolloin mäntytukkia myytiin noin 11,7 miljoonaa kuutiota, arvoltaan noin 702 miljoonaa euroa.

Mikäli arvonalennus toteutuisi ruotsalaisten laskelmien mukaan, lievempien tuhojen seurauksena menetettäisiin tulevaisuudessa vuosittain noin 39 miljoonaa euroa.

Tämä siis vain mäntytukin osalta ja olettaen, että tuhot jatkuisivat samansuuruisina.

Tarkastelusta puuttuvat vielä välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat esimerkiksi kuusen istuttamisesta niille sopimattomille maille hirvituhojen pelossa, ja siitä seuraavat kasvutappiot. Kuusta istutetaan todennäköisesti myös tyvilahon vaivaamille alueille, mikä aikanaan johtaa laatutappioihin.

VMI:n mukaan kuusen osuus uudistetuista puulajeista on selvästi lisääntynyt, mutta tiedossa ei ole, mikä osuus näistä johtuu hirvituhojen pelosta. Myöskään tuhojen torjuntaan metsätaloudessa käytetyistä kustannuksista ei ole tutkittua tietoa.

Nykyisellä hirvikannalla hirvien metsätaloudelle aiheuttamien kustannusten suuruusluokka on siis noin 50 miljoona euroa vuosittain.

Arviot voivat tarkentua, kun uudet tutkimukset tuovat tarkempaa tietoa esimerkiksi siitä, miten lievä hirvituho alentaa tukin laatua.

Tuhojen suuruusluokka on kuitenkin edellä esitetysti arvioitavissa ja siten käytettävissä yhteiskunnalliseen keskusteluun hirvien merkityksestä.

Ari Nikula

MMT, erikoistutkija

Juho Matala

MMT, erikoistutkija

Luonnonvarakeskus

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT