Mielipiteet

Kotimaisella kalankasvatuksella suuria etuja

Kalankasvatuslupien saaminen on vaikeaa ja osin mielivaltaista.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli vastikään aloitteen, jonka pohjalta kaupunki tavoittelee lihan- ja maidonkulutuksen puolittamista seuraavan kuuden vuoden aikana.

Ruoan ympäristövaikutukset puhuttavatkin tällä hetkellä säännöllisesti niin poliitikkoja kuin tavallisia ruokakaupan asiakkaita. Samaan aikaan kotimainen elintarviketeollisuus on epävakaassa tilanteessa.

Keskustelussa ilmastoystävällisistä proteiinilähteistä terveellinen ja ympäristöystävällinen kalaruoka on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle.

Kotimainen kasvatettu kala on monella mittarilla ympäristöystävällisin eläinproteiinin lähde.

Kalankasvatus kuluttaa Luonnonvarakeskus Luken mukaan vettä reilun kymmenesosan verrattuna lihantuotantoon. Kiloon kalaa tarvitaan 2 000 litraa vettä, kun nautakiloa varten vettä kuluu keskimäärin 15 400 litraa.

Kasvatetun kalan hiilijalanjälki taas on vain kymmenesosan naudantuotannon hiilijalanjäljestä. Kalankasvatus on myös erittäin tehokas ja ekologinen tapa tuottaa eläinproteiinia: Sadalla kilolla rehua saadaan tuotettua yli 60 kiloa kalan lihaa mutta vain neljä kiloa naudan lihaa.

Yleisen harhaluulon vastaisesti kalankasvatuksen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on häviävän pieni, vain noin yhden prosentin luokkaa kokonaiskuormituksesta.

Kotimaisessa kalankasvatuksessa hyödynnetään rehun raaka-ainelähteenä lähialueiden silakkaa ja kilohailia. Kalojen pyynti poistaa Itämerestä sitä rehevöittävää fosforia ja typpeä ja tämän ansiosta kalankasvatuksen kuormitus on jo nyt fosforin osalta negatiivinen.

Itämeren ulkoa tuotavan lisäkuormituksen sijaan kalankasvatuksessa kierrätetään Itämeren omia ravinteita. Silakka jalostuu siis loppujen lopuksi kirjoloheksi eli päätyy ruokapöytiimme herkullisena kotimaisena kalana korvaten ulkomailta tuotua kalaa.

Suomalainen kasvatettu kirjolohi ja siika ovatkin harvoja WWF:n vihreälle listalle päässeitä verkkoallaskasvatettuja kaloja maailmassa.

WWF perustelee kirjolohelle myönnettyä kuluttamisen vihreää valoa muun muassa vastuullisuudella, sillä kirjolohen kasvatuksessa karkulaiset eivät muodosta mittavaa ekologista riskiä. Kirjolohen kasvatuksen ei ole havaittu levittävän tauteja tai loisia luonnonkaloihin.

Suomessa kasvatetaan vuosittain 12–14 miljoonaa kiloa kirjolohta.

Kalan kysyntä on kuitenkin kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana ja tuontikala on syrjäyttänyt kotimaisen kalan suomalaisten lautasella. Vain 18 prosenttia suomalaisten syömästä kalasta on kotimaista.

Tutkimusten mukaan suomalaiset kuitenkin haluaisivat syödä enemmän kotimaista kalaa. Myös suomalainen kala- ja muu teollisuus haluaa nimenomaan tuoretta kotimaista kalaraaka-ainetta ympäri vuoden.

Luonnonkalan pyynnin merkittävä lisääminen ei ole realistista monestakaan syystä, mutta kalanviljelyä merialueilla voisi Luken mukaan kasvattaa runsaasti.

Viileät vesistömme sopivat kalankasvatukseen erinomaisesti, joten kalataloudella olisi Suomessa korkean kysynnän ja erinomaisten olosuhteiden takia suuri kasvun mahdollisuus.

Myös maailmanlaajuisesti YK:n elintarvike- ja maatalous­järjestö FAO on todennut kalankasvatuksen olevan merkittävässä roolissa proteiinin tuotannossa maailman kasvavalle ja vaurastuvalle väestölle.

Kalansyönnin ja -kasvatuksen positiiviset ympäristövaikutukset ovat kiistattomat ja kysyntää riittäisi.

Ongelmaksi onkin muodostunut kotimaisen, ympäristöystävällisen kalan heikko saatavuus. Kalankasvattajista tämä ei ole kiinni.

Haluaisimme turvata kotimaisen kalan saatavuuden lisäämällä kalankasvatusta Suomessa, mutta kalankasvatuslupien saaminen on vaikeaa ja osin mielivaltaista. Eri puolilla Suomea lupia myönnetään eri kriteerein, vaikka lainsäädäntö mahdollistaisi lupien myöntämisen.

Samaan aikaan norjalaista lohta tuodaan Suomeen joka päivä yli 72 tonnia, lähes 450 000 euron edestä. Kalan osalta Suomi onkin kauppataseessa 350 miljoonaa euroa miinuksella.

Suomi on tuhansien järvien ja laajan Itämeren ympäröimä maa, mutta silti syömme tuontikalaa. Tämä on järjetöntä.

Lisäämällä kotimaista kalankasvatusta voisimme vastata kasvavaan kalankysyntään. Samalla voimme tuoda Suomeen työpaikkoja ja verorahoja – erityisesti syrjäseuduille, joissa työtilanne on muutoin murheellinen.

Suosimalla kalansyöntiä voisimme myös vähentää merkittävästi ilmaston kuormitusta.

Kalan terveysvaikutukset ovat yleisesti tiedossa, joten yhtälössä voittaisi niin kotimainen elinkeino, ympäristö kuin kuluttajakin.

Veijo Hukkanen

Toimitusjohtaja, kalatalousneuvos

Kalaneuvos Oy

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Savuinen kalakeitto

Sitruunainen haukikeitto

S-ryhmä laskee kotimaisen kalan hintaa ja lisää valikoimaa