Mielipiteet

Hevostalous ansaitsee päättäjien huomion

On syytä käydä läpi sekä hevostalouden verotus että elinkeino­poliittinen ­tukiviidakko.

Ennusteet Suomen maataloudelle ovat synkkää luettavaa. Maatilojen määrä puolittuu, kotieläintuotannon yksiköt samoin. Tuotanto keskittyy suurtiloille, idylli pienistä perhe­viljelmistä ja karja­talouksista on jo kadonnut.

Vastaavaa pikkutilojen alasajoa ei nähdä Keski-Euroopassa. Itävallan vuoristoisella maaseudulla näkee taajamien liepeillä kymmenittäin muutaman eläinyksikön lammas- ja lypsylehmäkarjoja, kaupungeissa toimii yhä pieniä meijereitä, juustoloita, teurastamoja ja eläinmarkkinoita.

Näkymä on kuin Suomesta 1960-luvulta. Ja kuitenkin samassa EU:ssa ollaan!

Olisiko monipuolinen hevos­talous yksi oljenkorsi maa­seudun elävöittämisessä?

Vuonna 2016 noin 3 000 maatilalla oli hevosia, ja päätuotantosuuntana hevonen oli niistä alle puolella. Lopettamista tai supistamista mietti kyselyn mukaan puolet hevosyrittäjistä. Yrittäjien ikärakennekin on haastava, keski-ikä yli 50 vuotta.

Maataloudessa hevoset ovat tyypillisesti olleet enemmän ”elämänmuoto” kuin merkittävä maatalouden elin­keino. Hevos­talous mielletään helposti harrastukseksi – ei yritystoiminnaksi.

Hevostalous on kuitenkin mahdollisuuksien ala. Ratsastus­koulujen, hoito-, ravi- ja kasvatustallien lisäksi hevosyrittäjyys on yhä vahvemmin sitoutunut erilaisten palvelujen tuottamiseen.

Hevosavusteiset terapiat kuten vammaisratsastus, kuntouttava ratsastustoiminta ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ovat tavoitteellista kuntouttamista.

Näyttöä vaikuttavuudesta on, ja sitä saadaan tutkimuksin lisää. Hevosavusteisten terapioiden liikevaihto saattaa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistua nykyisestä kolmesta miljoonasta eurosta.

Matkailussa hevoset voivat muodostaa yhden tulo­virran hevostalouden kirjavaan toimintaympäristöön. Pohjois-­Suomessa on jo 150 hevosta maatilamatkailuun valjastettuna.

Islanti on hevosturismin mallimaa; issikkavaellukset ovat brändätty tuote. Suomenhevosesta löytyisi enemmän potentiaalia.

Hevostilan liikevaihto voi koostua monesta eri palasta. Hevoskasvatus, valmennus- ja kilpailutoiminta, hevospalvelut, oriasematoiminta sekä green care -toiminta tuovat oman osansa yhteiseen kakkuun, mutta ongelmana on tuottojen valtava vuosittainen heilahtelu.

Sen myötä tulevat verotuslakien tulkintojen sekä liiketoiminnan perustamiseen tai kehittämiseen tarkoitettujen tukien soveltuvuusongelmat.

Maalaisjärjellä ajattelisi, että maatilalla kaikki hevosista saatava tulo katsottaisiin maataloustuloksi tai sen sivu­ansioksi. Käytetäänhän hevostilalla hyväksi tilan luontaisia edellytyksiä kuten työvoimaa, ammattitaitoa, omia rehuja ja rakennuksia.

Hevostalouteen ryhtyvän maatalousyrittäjän alkuinvestoinnit voivat olla mittavat ja toiminta useamman vuoden tappiollista. Seitsemää laihaa vuotta voi seurata muutama lihava vuosi.

Jos onnistuu saamaan arvokkaan siitoshevosen, oriin varsinkin, voi yksittäisen verovuoden tulo hevostaloudesta ylittää monin verroin muun maataloustulon.

On kohtuutonta, että yrittäjä joutuu tasapainottelemaan elinkeinoverotuksen ja maatalousverotuksen välillä. Sillä, minkä verolain alla yritys toimii, on merkitystä muun muassa toiminnan kehittämiselle, yritystukien saamiselle, kaluston (hevosten) poistoille ja sukupolvenvaihdokselle.

Pari onnistunutta tilivuotta ei vielä saisi aiheuttaa siirtoa pois maatalousyrityksen statuksesta. Hevosten monipuolinen käyttö tulonhankkimiseksi olkoon maatalouden jatkojalostusta ja sille tyypilliset isotkin liiketoiminnan vuosivaihtelut hyväksyttävät ilman muuttuvaa verokohtelua.

Olisi hyvä, että hevostaloutta ymmärtävä raati kävisi läpi koko hevostaloutta kohtaavan verotuslainsäädännön sekä elinkeinopoliittisen tukiviidakon. Korjattavaa löytyy niin tulkinnoissa kuin säädöksissäkin.

Epätietoisuus hevosyritysten kehittämismahdollisuuksista käy ilmi alan hankkeista. Manner-Suomen hevosalan kehitysohjelmat 2015–18 sisältävät vain noin 120 hanketta, kokonaisarvoltaan noin 16 miljoonaa euroa. Eli hippusia koko ohjelmasta.

Ei osata, ei uskalleta, eikä saada riittävää ohjeistusta tai neuvontaa tekemiseen.

Maatalouslomituslakia ollaan uudistamassa. Lomitusoikeuden piiriin päässevät jatkossa myös elinkeinoverolain alaiset maatilat, kun nyt tilan tulee olla pääosin maatalousyritysmuotoinen.

Lakiluonnos sisältää myös poro- ja turkistalouden lomitus­järjestelyn. Hevostalouden puolta esitys pitää huonosti. Lomitusoikeuden piiriin pääsisivät vain hevosten alkutuotantoa eli kasvatustoimintaa harjoittavat tilat, ja eläinmäärävaatimus olisi 6 eläinyksikköä eli 12 hevosta.

Suuri enemmistö hevos­tiloista jäisi lomitusoikeuden ulkopuolelle. Työryhmä laskee tästä koituvan säästöä kuusi miljoonaa euroa.

Jos laki toteutuu esitetyssä muodossa, se on vakava uhka tallitoiminnoille. Maatalous­lomittajien osaaminen hevostiloilla loppuu, kun lomituskohteita koko Suomessa on vain muutama kymmenen isoa kasvatustallia. Maksullinen lomitus ja sijaisapu katoavat samalla.

Lomitusrenkaita pystytään järjestämään vain joillakin hevostiheillä maaseutualueilla. On helppo ennustaa, että hevostiloilla yrittäjän sairastuessa osaavaa hätäapua ei löydykään. Inhimillistä hätää seuraa hätä eläimistä ja niiden suojelusta.

Antero Tupamäki

hevossairauksien erikoiseläinlääkäri

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tullin tulkinta on nostamassa siidereiden ja lonkeroiden veroa noin 40 prosentilla: "Tuoteryhmä tuhotaan"

Ratsastajaliitto kertoo lisätietoa koulutytön kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta: Poni pelästyi ja potkaisi kuolettavasti

Viikko lammaspaimenena – katso videolta, mikä lampaissa oli ihaninta