Mielipiteet

Maatalous on ratkaisu ilmastonmuutokseen

Maatalouspolitiikan keinoin on torjuttu ilmastonmuutosta ja ympäristöhaasteita jo pitkään. Kansalaisten tahtotilan kasvaessa maatalouspolitiikan merkitys maailmanlaajuisten haasteiden ratkojana kasvaa. Tarvitsemme jokaisen peltohehtaarin työhön terveellisen ruuan, hiilensidonnan, monimuotoisuuden ja vesistöjen suojelemisen sekä eläinten hyvinvoinnin puolesta.

Ympäristön ja ilmaston kannalta kestävästi tuotettu ruoka ja kannattava maa­talous kulkevat kuitenkin käsi kädessä.

Tiedetään, että ilmastonmuutos haastaa globaalisti ruuantuotannon olosuhteet ja erityisesti alueet, joilla väestönkasvu on nopeinta. Näillä alueilla kärsitään eniten ympäristön ja luonnon­varojen heikkenemisestä ja usein myös veden puutteesta. Samalla juuri näillä alueilla ruuan­tuotantoa pitäisi pystyä lisäämään.

Kun pidämme kotimaisen ruuantuotannon elinvoimaisena, emme kuormita maailmassa alueita, joiden haasteena on jo nyt tuottaa tarpeeksi ruokaa alueen asukkaille. On siis globaalia vastuunkantoa ruokkia oman maan kansalaiset omasta maasta.

Myös ympäristönäkökulma puhuu kotimaisen ruuantuotannon puolesta. Vähentämällä kotieläintuotantoa Suomessa, ulkoistaisimme tuonnin kasvaessa tuotannon ympäristövaikutukset muille maille. Näin ollen maatalouden ympäristökuormitus vähenisi Suomessa, mutta kasvaisi muualla. Kokonaisvaikutus olisi siis negatiivinen.

Tärkeintä onkin pitää maatalous elinvoimaisena Suomessa, jolloin voimme itse vaikuttaa sen hiilijalanjälkeen ja tuotantoeläinten hyvinvointiin.

Näin ei luonnollisesti ole, jos maatalous ajettaisiin Suomessa alas ja siirtyisimme kuluttamaan pelkästään ulkomailta tuotuja elintarvikkeita. Ajatus on karu ja lyhytnäköinen koko globaalin ruoka­järjestelmän näkökulmasta eikä tarjoa ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Meillä on Suomessa maailman puhtain ja turvallisin ruoka ja tuotanto-olot ovat maailman mittakaavassa kärkiluokkaa. Meillä on myös kaikki työkalut käsissämme kehittää ruoka­järjestelmäämme kohti hiilineutraaliutta. Tavoitteeseen päästään, kun hyödynnämme esimerkiksi nurmeen perustuvaa kotimaista maidon ja lihan tuotantoa.

Luovumme rehusoijan käytöstä vuoteen 2030 mennessä. Panostamme uusien tuotteiden, viljelytekniikoiden, pellon kasvukunnon ja tilus­järjestelyiden kehittämiseen, sekä uudistamme elintarvikemarkkinoita.

Samalla vauhditamme muutosta kohti bio- ja kierto­taloutta sekä kestävämpää ruoka­järjestelmää, joka on myös selvästi viime vuosina edistynyt. Monien aiemmin jätteinä pidettyjen materiaalien arvo on noussut, koska niiden hyödyntämisessä raaka-aineena on edistytty. Entistä enemmän on herätty fosforivarojen rajallisuuteen, mutta toisaalta myös orgaanisen aineksen merkitykseen peltomaassa hiilensitojana.

Lisäksi kiertotaloushankkeilla voidaan tuoda ratkaisuja ilmastonmuutoksen laajaan ongelmakenttään samalla kun niillä luodaan pitkäjänteistä yritystoimintaa.

Kiertotaloudella voidaan tuoda uutta alueellista elinvoimaa, kohottaa työllisyyttä, torjua vesien rehevöitymistä ja parantaa jätehuoltoa. Eikä meidän tarvitse tyytyä taloudellisessa mielessä nykytasoon – vaan tavoitella kasvua, niin maataloudessa, teknologiassa kuin teollisessa toiminnassakin.

Suomessa on tällä hetkellä myös valtava määrä hyödyntämättä jääviä biomassoja, jotka muun muassa biokaasuksi jalostettuna voivat korvata fossiilisia polttoaineita liikenteessä ja muussa energian­tuotannossa. Maatalouden biomassoja pidetään yhtenä potentiaalisimmista biokaasun raaka-aineista.

Lopuksi on hyvä muistaa, että ruokajärjestelmän perimmäisen tarkoitus on tuottaa ruokaturvaa ja hyvää ravitsemusta kansalaisilleen. Globaalit kriisit ja kysymykset huoltovarmuudesta sekä ruokaan liittyvästä turvallisuudesta puhuvat sen puolesta, että ruokajärjestelmän ydin on pidettävä omissa käsissämme nyt ja tulevaisuudessa.

Jari Leppämaa- ja metsätalousministeri (kesk.)
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Heikkoon kasvuun on syytä totutella

Ilmastosankarit vauhdissa

Vastuullista sijoittajaa ei vakuuta insinöörin myyntipuhe – "Mieti ensin, keneen sinä sijoittaisit ja miksi!"