Mielipiteet

Tulevaisuuden työelämän keskiössä on luottamus

Työn murros on Suomelle mahdollisuus uudistua, mutta se tuo myös riskin, että kaikki eivät pysy muutoksessa mukana.

Suomen menestyksen perustan muodostavat suomalainen työ ja yrittäjyys. Kun teknologia ja työn luonne ympärillä muuttuvat, tulee myös poliitikkojen ja työmarkkinajärjestöjen vastata työelämän murroksen luomiin haasteisiin niin, että kaikki pysyvät muutoksessa mukana.

On ensisijaisen tärkeää, että päättäjät yli puolue­rajojen sitoutuvat 75 prosentin työllisyystavoitteeseen seuraavan vaalikauden aikana ja ovat lähtö­kohtaisen avoimia keinoille, joilla tavoitteeseen voidaan päästä.

Työllisyysasteen nostaminen on myös teko hyvinvointi­yhteiskunnan rahoituspohjan varmistamiseksi. Nyrkkisääntö on, että yhden prosentin työllisyysasteen nosto tuo noin miljardin hyvää julkiseen talouteen.

75 prosentin työllisyysaste on kuitenkin aiempia tavoitteita paljon haastavampi.

Tavoite ei voi toteutua, mikäli työllistämiseen ja työelämän kehittämiseen ei lisätä resursseja ja luoda uusia toteutus­tapoja vaikeammin työllistettävien, osatyö­kykyisten, vammaisten, maahan muuttaneiden ja niin sanottujen piilotyöttömien saamiseksi työmarkkinoille.

Työn ulkopuolella olevien on päästävä itselleen oikeiden palvelujen pariin nopealla ja selkeällä ohjauksella.

Koulutus on kokonaisuudessaan avainasemassa Suomen työllisyysasteen nostamisessa. Perusasteen koulutus ei riitä nykyisillä työmarkkinoilla, vaan on varmistettava, että nuoret suorittavat myös toisen asteen koulutuksen.

Oppisopimuskoulutusta on oltava nykyistä enemmän tarjolla myös niille nuorille, jotka eivät hakeudu lukioon tai ammatilliseen koulutukseen.

Yksi mahdollisuus on kehittää niin sanottu 2+1-malli, jossa oppilas on kaksi vuotta ammatillisessa koulussa ja yhden vuoden oppisopimussuhteessa. Tämä tarkoittaa oppisopimusmarkkinoiden ja -verkostojen kehittämistä myös pienten ja keskisuurten yritysten kanssa.

Työelämän muutoksen ja digitalisaation jarruttaminen ei ole kestävä vaihtoehto. On huolehdittava suomalaisten osaamisesta muuttuvissa töissä. Tämä tarkoittaa esi­merkiksi merkittävää muunto- ja täydennyskoulutuksen lisäämistä, ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämistä ja kasvualojen koulutusmäärien lisäämistä.

Resursseja on kohdistettava etenkin läpi elämän jatkuvaan oppimiseen. Myös koulutuksen työelämälähtöisyyttä on lisättävä, ja työnantajat on saatava vahvemmin mukaan sekä aikuis­koulutuksen rahoitukseen että koulutuksen sisältöjen kehittämiseen.

Koulutus on otettava käyttöön myös työpaikkojen säilyttämisessä: irtisanomisen sijaan henkilöstön osaamiseen tulisi panostaa, ja jos on pakko, turvautua mieluummin lomautuksiin kuin irtisanomisiin. Koulutusta tarvitaan myös osana muutosturvaa, joka on tärkeä apu irtisanomistilanteissa.

Kun työn tekemisen muodot pirstoutuvat, moni tekee yhtä aikaa useampaa työtä tullakseen toimeen. Näitä työn sankareita on jo noin 150 000. Tämä tarkoittaa, että myös sosiaaliturva ja työelämän lainsäädäntö tarvitsevat uudistamista: on tunnistettava työn tekemisen erilaiset muodot niin, että kukaan ei putoa eri kategorioiden väliin.

Erityisesti palkkaperusteisen sosiaalituvan ja työlain­säädännön valmistelussa tarvitaan kolmikantaista yhteistyötä työmarkkina­järjestöjen kanssa.

Luottamus on Suomen parasta pääomaa myös työ­elämän murroksessa pärjäämisessä. Haasteet, joiden edessä olemme, edellyttävät kuitenkin myös ennakkoluulottomuutta ja vastaantuloa kaikilta osapuolilta.

Muutos ei meitä odota, vaan toimeen on tartuttava nyt.

Jari Lindström (sin.)  työministeri 2015–2019

Lauri Ihalainen (sd.)  työministeri 2011–2015

 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pekan pyssystä: Mitä voi tehdä käytetyllä ministerillä?

Ammattikoulu ja lukio ovat nuorille lähes yhtä suosittuja – silti useimmat valmistuvat nytkin ammattiin

Ylioppilaslakin kustannukset ovat selvästi ammattilakkia pienemmät – edullisinta koulutus on suurissa kaupungeissa