Mielipiteet

Maatalouden rakennekehitystä tuettava jatkossakin

Suomen siirtyessä Euroopan yhteismarkkinoille maatalouden tuottavuus oli pitkällä takamatkalla moniin kilpailija­maihin verrattuna. Sittemmin maatalouden rakenteen parantaminen ja sitä kautta tuottavuuskasvun saavutta­minen ovat olleet yksi maatalouspolitiikan keskeinen tavoite − vaikka harjoitetun politiikan keinot ovat toisinaan olleet päämäärän kanssa ristiriidassa.

Uusin arvio maatalouden tilarakenteen kehityksestä sekä siitä aiheutuvasta investointitarpeesta ulottuu vuoteen 2030. Siinä vuotuinen investointitarve arvioitiin 222−295 miljoonaksi euroksi sen mukaan, kuinka maatalous­tuotteiden kysyntä kehittyy.

Arvioinnin kohteena olivat rahoituskaudella 2014−2020 tuetun rakentamisen piirissä olevat investoinnit, joihin kuuluvat muun muassa kotieläintalouden tuotantorakennukset, kuivaamot ja kasvihuoneet ja sekä salaojitusinvestoinnit.

Investoinnit maidon­tuotantoon muodostavat ylivoimaisesti suurimman osuuden, lähes 40 prosenttia arvioidusta investointien kokonaistarpeesta.

Tuottajien on pystyttävä vastaamaan haasteisiin, jotka liittyvät tuottajahintojen laskuun ja hintavaihtelun kasvuun, pysyäkseen kilpailu­kykyisinä EU:n yhteisillä ja jopa globaaleilla markkinoilla.

Monilla tiloilla haasteeseen vastataan investoimalla tuotantokapasiteetin kasvattamiseen, jotta yksikkökustannuksia saataisiin pudotettua. Samalla maatalouden investoinnit ovat kuitenkin tarpeen myös eläinten hyvinvoinnin sekä viljelijäperheiden ja maataloustyöntekijöiden työolojen parantamiseksi.

Investointituilla rakentamista pyritään ohjaamaan tulevaisuuden vaatimuksia mahdollisimman hyvin vastaaviksi. Siksi tuetussa rakentamisessa ehdot ovat osin jopa lainsäädännön vaatimuksia tiukemmat.

Esimerkiksi parsinavetoiden uudisrakentamiselta poistettiin tuet vuonna 2018, vaikka laki sallii parsinavetat edelleen. Kasvavat vaatimukset eläinten hyvinvoinnin edellyttämien teknisten ratkaisujen suhteen vaativat monilla tiloilla muutoksia myös olemassa oleviin tuotantoratkaisuihin.

Investointituki voi olla myös väline ohjata tuotantoa ympäristön ja ilmaston kannalta kestävään suuntaan.

Tuetun rakentamisen hyväksytyt kustannusarviot ovat vuoden 2014 jälkeen olleet keskimäärin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2018 investointeja tehtiin ennätystahtiin, noin 330 miljoonalla eurolla. Todellinen summa on tätäkin suurempi, koska tilastoitava kustannus perustuu hyväksyttyihin yksikkökustannuksiin eikä niiden ylitystä seurata.

Vuoden 2018 suuri investointien määrä selittyy osittain vuosien 2014 ja 2015 hiljaisten investointivuosien patouman purkautumisella.

Maatalouden rakennekehitystä on rahoitettu kansallisin varoin Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran kautta sekä EU:n yhteisrahoitteisin varoin maaseutuohjelmista. Keskeisiä rakennetukia ovat olleet investointiavustukset sekä tilanpidon siirtymiseen liittyvät toimenpiteet. Vuoden 2018 ennätysinvestointeja tuettiin 117 miljoonan euron investointiavustuksilla.

Etenkin suurissa tuotanto­rakennusinvestoinneissa investointituki on käytännössä ollut edellytys investoinnin toteuttamiselle. Makera- rahoituksen avulla investointi­avustusten jatkuvuus on pystytty varmistamaan myös maaseutuohjelmakausien vaihteisiin ajoittuneiden rahoituskatkosten aikana.

Tukijärjestelmän kokonaisuudessa oma merkityksensä on ollut lisäksi korkotuella sekä kannattavien hankkeiden vakuusvajeita paikanneilla valtiontakauksilla.

Edeltäneen kymmenen vuoden aikana toimintaansa kehitti investointiavustusten avulla noin 12 prosenttia (5 770 tilaa) vuonna 2017 toimineista tiloista. Suhteellisesti aktiivi­sinta investoiminen oli koti­eläintuotantoa jatkaneilla tiloilla. Samalla ajanjaksolla noin 15 000 tilaa lopetti toimintansa kokonaan.

Suurin luopumisten keskittymä osui ohjelmakauden vaihteeseen ja vastaavaa voidaan odottaa seuraavan ohjelmakauden vaihteessa.

Ohjelman muutokset yhdistettynä mahdollisiin tukileikkauksiin cap-rahoituksen supistumisen vuoksi saattavatkin aiheuttaa maatalouden rakennekehitykseen ainakin pienen harppauksen tulevan ohjelmakauden alussa.

Seuraava hallitus joutuu punnitsemaan, miten sektorin tulevaisuuteen tähtäävien investointien rahoitus pystytään varmistamaan, millaisia rahoitusvälineitä tuottajille tarjotaan ja mikä on Makeran rooli rahoituskokonaisuudessa.

Tukielementti on kuitenkin investointien rahoituksessa välttämätön, mikäli kotimaisen tuotannon turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvittavien investointien kustannuksia ei saada siirrettyä tuotteiden hintoihin.

Olli NiskanenAnna-Maija HeikkilätutkijoitaLuonnonvarakeskus
Investointituilla rakentamista pyritään ohjaamaan tulevaisuuden vaatimuksia mahdollisimman hyvin vastaaviksi.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Maatalous on ratkaisu ilmastonmuutokseen

Pohjoiset metsät ovat poikkeus EU:ssa

Tuore raportti: Suomi voi olla hiilineutraali 2040-luvulla – metsien hiilinielun kasvattaminen avainasemassa