Mielipiteet

Maaseutualueiden väkilukua aliarvioidaan

Väestö- ja muuttoliiketilastoihin perustuvat yksipuoliset selvitykset jättävät paradoksaalisesti ottamatta huomioon ihmisten kausittaisen liikkuvuuden ja sen myötä ihmisten monipaikkaisuuden.

Suomessa alueiden väkilukua tilastoidaan vuoden viimeisen päivän tilanteen mukaisesti, jolloin nämä vakituiseen asumiseen perustuvat väestötilastot harhaisesti kuvaavat alueita käyttävän monipaikkaisen väestön lukumääriä tai heidän palvelutarpeitaan.

Erityisesti kesäaikaan maaseutualueiden väkilukua aliarvioidaan samalla, kun kaupunkialueiden väkilukua yliarvioidaan.

Monipaikkaisuudessa ei ole kyse marginaalisesta ilmiöstä vaan tilastoissa näkymättömästä vastakaupungistumisesta, joka peittyy yhteiskunnan kyvyttömyyteen tilastoida alueiden todellista käyttöä.

Tilanne on maaseudun kannalta ongelmallinen. Julkisuutta hallitsevat kaupungistuminen ja siihen liittyvät kysymykset, kuten liikenne­infrastruktuurin parantaminen kaupunkien välisessä liikenteessä.

Maaseudun väestömäärän kuvaaminen vain pysyvästi siellä asuvien lukumäärällä johtaa ­tilannekuvaan, jossa maa­seudun väestökehitystä, palvelu­tarpeita, infrastruktuurin kysyntää ja sen houkuttelevuutta asuin­ympäristönä kuvataan todellisuutta synkempänä.

Tilastoharha on merkittävä, sillä kausiväestöä eli osa-­aikaisesti maaseutua käyttäviä ihmisiä on Luonnonvara­keskuksen arvion perusteella noin 1,2 miljoonaa.

Esimerkiksi Etelä-Savossa on keskimäärin koko heinäkuun ajan noin 32 000 asukasta enemmän kuin maakuntaan on tilastoitu pysyviä asukkaita. Luku vastaa suuruudeltaan lähes maakuntakeskuksen eli Mikkelin keskustaajaman väkilukua.

Kokonaisuudessaan Etelä-­Savossa kausiväestön luku­määrä on noin 294 000 asukasta, joka on kaksin­kertainen maakuntaan pysyvästi tilastoituun väkilukuun verrattuna.

Arviot kausiväestöstä kuvaavat monipaikkaisuuden yleistyneen viime vuosi­kymmeninä, vaikka asumisen ja työnteon monipaikkaisuuden vaikutuksia ei vielä huomioida kattavasti päätöksenteossa tai aluesuunnittelussa.

Alueiden käyttöä mittaavalle tarkemmalle tilastoinnille olisi yhteiskunnassa kuitenkin käyttöä – etenkin päätöksenteossa ja sen toimeenpanon seurannassa kuin myös tutkimuksessa.

Harhaisten väestötilastojen myötä on uhka, että todellinen palvelu- tai infrastruktuuritarve ei ohjaa yhteiskunnan toimintaa ja investointeja.

Väestötilastoinnin puutteiden vuoksi uhka koskettaa erityisesti maaseutua ja voi johtaa palveluiden ja infrastruktuurin alikehitykseen, joka voi merkittävästi kaventaa maaseudun tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia.

Valokuidun saatavuus on hyvä esimerkki siitä, että alueiden osa-aikainen käyttö ei näy infrastruktuurin suunnittelussa. Kun maaseudun tilastoidusta väkiluvusta valokuitu oli vuoden 2017 tammikuussa saatavilla 52 prosentilla asukkaista, putosi vastaava osuus heinäkuussa 26 prosenttiin.

Absoluuttisina luku­määrinä tammikuussa valokuitu puuttui Suomessa 1 442 750 ja heinä­kuussa 2 640 573 asukkaalta.

Luvut osoittavat konkreettisesti sen, että valokuituverkon suunnittelussa ja päätöksen­teossa ei ole hyödynnetty riittävästi alueiden osa-aikaista käyttöä ja siihen liittyviä mahdollisuuksia.

Kausiväestön kytkeminen osaksi maaseudun infra­struktuurin kehittämistä voisi kuitenkin nopeuttaa valokuitu­yhteyksien rakentamista maaseudulla ja siten kiihdyttää maaseudun myönteistä alue­kehitystä.

Valokuidun merkitystä korostaa se, että tutkimus­tulosten perusteella valokuidusta on muodostunut autoteihin ja sähköön verrattavissa oleva infrastruktuuri 2000-luvulla. Se säätelee mahdollisuuksia alueiden resurssien hyödyntämiselle ja talouskehitykselle.

Merkityksensä vuoksi valokuidun rakentamista ei tulisi suunnitella alueilla pelkästään vakituisesti asuvien varassa.

Tietoliikenneyhteydet ovat hyvä esimerkki siitä, että monipaikkaisuus tulisi vahvemmin huomioida yhteiskunnan kehityksessä, jolloin maaseudun paino­arvo päätöksenteko­pöydissä olisi nykyistä suurempi.

Olli LehtonenerikoistutkijaLuonnonvarakeskusAntonia Husbergmaaseutuylitarkastajamaa- ja metsätalousministeriöMarianne Selkäinahomaaseutuylitarkastajamaa- ja metsätalousministeriö
Monipaikkaisuus tulisi vahvemmin huomioida
yhteiskunnan kehityksessä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaikkonen: Mahdolliset EU-tappiot maataloudelle korvataan kotimaisista rahoista täysimääräisesti

Yhteistyöskentelytila on maaseudun mahdollisuus

Suomi on nähtävä kokonaisuutena