Mielipiteet

Sipilä pyrki oikeudenmukaisuuteen

Vaalien jälkeiset viikot ovat täyttyneet arvioista Sipilän hallituksesta sekä toisaalta Juha Sipilästä keskusta­johtajana.

Avustin Juha Sipilää 2015 eduskuntavaalien yhteiskunta­sopimusneuvotteluissa ja hallitus­neuvotteluissa. En tunnista kuvaa, jota monet – myös keskustalaiset – luovat vaikeasti lähestyttävästä ja autoritäärisestä keskustajohtajasta.

Oma kuvani Juha Sipilästä on hyvin erilainen. Muistan aina, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran vappuviikolla 2015.

Harvoin tapaa poliitikkoa, joka päinvastoin kuuntelee ja jolle voi esittää oman eriävänkin mielipiteensä yhtä helposti.

Määrätietoinen Sipilä ilman muuta on, mutta määrätietoisuudella ei ole mitään tekemistä kylmyyden kanssa.

Sama koskee hänen hallituksensa politiikan arviointia. Kun puhutaan Sipilän hallituksen oikeistolaisesta linjasta, unohdetaan täysin Suomen taloustilanne hänen hallituksensa aloittaessa.

Hallituksen aloittaessa Suomi velkaantui silloin käytettävissä olleilla tiedoilla noin seitsemän miljardin euron vuosivauhtia, työn hinta­kilpailukyky oli muun muassa Suomen Pankin arvioiden mukaan 10–12 prosenttia kilpailija­maita perässä ja työttömyys oli kasvanut edellisen hallituksen aikana lähes 100 000 ihmisellä.

Juha Sipilä lupasi laittaa Suomen kuntoon ja sai siihen niin omalta puolueeltaan kuin vuoden 2015 vaaleissa vahvan valtakirjan.

Sipilä teki mitä lupasi ja vielä poikkeuksellisen oikeudenmukaisella tavalla. Merkittävistä julkisen talouden leikkauksista huolimatta vähimmäisetuuksia pyrittiin korottamaan ja toisaalta veronkevennykset kohdennettiin maksimaalisessa määrin pienituloisiin.

Vasemmistopolitiikkojen sinnikkäästä tosiasioiden vääristelystä huolimatta tilastot ovat yksiselitteiset: eriarvoisuus, köyhyys, syrjäytyminen tai tuloerot eivät ole kasvaneet.

On myös hyvä muistaa, että hallitus ei leikannut loma­rahoja, vaan se oli työmarkkina­järjestöjen päätös. Sipilän alkuperäinen esitys oli, että tuloista ei olisi leikattu, vaan olisimme vahvistaneet työn kilpailukykyä tekemällä vuodessa hieman enemmän työtunteja.

Minun tuntemani pääministeri Sipilä ei myöskään vähätellyt yksittäisiä alueille ja maakunnille tärkeitä kysymyksiä vaan teki kaikkensa, jotta asioita hoidettaisiin tavalla, että talouskasvu ja työpaikat syntyisivät tasaisesti kaikkialle Suomeen. Tässä hän myös onnistui.

Suomeen syntyi Sipilän hallituksen aikana 140 000 uutta työpaikkaa, joista 115 000 pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Ymmärrän niitä, jotka ovat vaatineet talouden nyörien höllentämistä jo aikaisemmin, esimerkiksi vuonna 2017.

Harva kuitenkaan muistaa, että vielä talvella 2018 talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi, että hallitus ei pääse työllisyystavoitteeseensa ja että julkinen talous on edelleen kestämättömällä uralla.

Samoin on unohtunut, että kesän 2018 budjettiriihessä hallitus päätti merkittävistä lisäpanostuksista niin tutkimus- ja kehityspolitiikkaan kuin maataloudenkin tilanteen helpottamiseen. Molempiin aiheisiin osoitettiin lähes kolmenumeroinen miljoonamäärä, keskeisesti keskustan ja Sipilän vaatimuksesta.

Sipilä ja hänen hallituksensa puolustivat yrittäjyyttä ja valtiontaseen saamista töihin. Yrityksiä on Suomessa tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan.

Taseesta tehtiin investointeja kymmeniin kärkihankkeisiin ja muun muassa teiden parantamiseen kaikkialla Suomessa. Varmasti riittämätöntä, mutta on vaikea ajatella, että juuri enempää olisi voitu talousviisaiden kritiikin keskellä tehdä.

Sitä en ymmärrä, miksi keskusta luopui ajamasta valinnanvapautta perusterveydenhuoltoon. Eriarvoisuus hoitoon pääsyssä kukoistaa Suomen nykyterveydenhuollossa ja rikkoo räikeästi monia perustus­lakimme periaatteita. Valinnanvapaus Ruotsin mallin mukaan olisi poistanut eri­arvoisuutta.

Sipilän hallituksen linja oli tässäkin nyt tekeillä olevan vasemmistohallituksen linjaa oikeudenmukaisempi.

En myöskään ymmärrä, mitä tosiasiassa tarkoitetaan, kun sanotaan, että keskustan pitää kääntyä Sipilän jälkeen vasemmalle.

Suomen kuntoon saamisen ansiosta nyt voidaan kohdistaa lisää erityistoimia muun muassa pienituloisten eläkeläisten ja lapsiperheiden tilanteen parantamiseen sekä koulutukseen. Ja tämä voidaan tehdä heikentämättä kannusteita työtekoon ja yrittämiseen.

Voi kunpa meillä olisi paljon enemmän oikeudenmukaisuuteen pyrkiviä, määrätietoisia ja asiansa osaavia poliitikkoja.

Mikko Alkio OTM Helsinki
Sipilän hallituksen aikana syntyi 140 000 uutta työpaikkaa, joista 115 000 pääkaupunki­seudun ulko­puolelle.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hallituksen työllisyystavoite – mission impossible?

Uutistausta: Tuleeko hajautettu hyvinvointivaltio takaisin?

Työmatkojen suunta kääntynyt