Mielipiteet

Elintarviketurvallisuus ei ole itsestään selvä

Viime perjantaina (7.6.) juhlimme ensimmäistä kertaa maailman elintarviketurvallisuuspäivää. Minusta on tärkeää, että joka vuosi, 7. kesäkuuta, maailman huomio kiinnittyy elintarviketurvallisuuden tärkeään rooliin jokapäiväisessä elämässämme ja sen merkitykseen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Euroopassa pidämme ruuan turvallisuutta itsestäänselvyytenä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) perjantaina julkaisemassa Eurobarometri-tutkimuksessa todetaan, että neljälle viidestä EU-kansalaisesta turvallisuus ei ole elintarvikkeiden tärkein huolenaihe. Meidän pitäisi juhlia tätä.

Olemme ottaneet valtavia edistysaskelia ja olemme sopineet tärkeistä säännöistä, standardeista ja hygieniakäytännöistä, jotka takaavat suurelle osalle eurooppalaista lautasilla olevan ruuan luotettavuuden.

Elintarviketurvallisuus on myös perusta, jolla EU:n elintarviketuotannon laajuus ja menestys vientimarkkinoilla rakentuu. EU:ssa tuotettujen elintarvikkeiden maailmanlaajuinen kysyntä ei ole vain pitkien perinteiden ja ruokakulttuurin ansiota, vaikka ne ovat tärkeitä. Me myymme ruokaa maailmanlaajuisesti, koska se on turvallista ja kauppakumppanimme ovat sen turvalliseksi tunnustaneet.

Emme saa olla liian tyytyväisiä. YK arvioi, että 420 000 ihmistä kuolee joka vuosi saastuneiden elintarvikkeiden takia teollisuus- ja kehitysmaissa. Vielä useammat kärsivät – arviolta 600 miljoonaa – elintarvikeperäisten sairaudesta vuosittain ympäri maailmaa. Haavoittuvat yhteisöt, erityisesti konfliktien, köyhyyden ja nälänhädän vaivaamilla alueilla kärsivät suhteellisesti eniten, kuten myös pikkulapset, naiset ja vanhukset.

Samaan aikaan syntyy uusia uhkia ruokajärjestelmillemme, jotka vaativat reagointiamme: antibioottiresistenssi; ympäristön saastuminen, kuten muovi ja muut epäpuhtaudet; ja uudet eläintautien kannat mukaan lukien lintuinfluenssa ja afrikkalainen sikarutto, vain muutamia mainitakseni.

Ilman rohkeaa ja koordinoitua työtä pelkästään antibioottiresistenssillä voisi olla dramaattisia seurauksia ihmisten sairauksien hoitoon ja terveydenhuollon kustannuksiin.

Elintarviketurvallisuuden merkityksen tunnustaminen sille omistetulla päivällä on merkittävä askel oikeaan suuntaan. Se kertoo sitoutumisesta, kaikkialla maailmassa hallitukset ovat sitoutuneet priorisoimaan ja lisäämään tietoisuutta elintarvikkeiden turvallisuudesta. Jotta tämä sitoumus tuottaisi hedelmää ja vastaisi edellä esittämiini haasteisiin, mielestäni on tarpeen tehdä kaksi tärkeää muutosta.

Ensinnäkin poliittisella tasolla on kiinnitettävä enemmän huomiota kansainväliseen yhteistyöhön. Yhä laajemmin yhteen linkittyneessä maailmassa ei ole järkevää ratkoa maailmanlaajuisia elintarviketurvallisuuskysymyksiä mantereen, valtion tai jopa alueen tasolla.

Meillä on paremmat mahdollisuudet vastata nopeasti rajat ylittäviin elintarvikekriiseihin ja kasvaviin riskeihin, jos keskitymme poistamaan osaamisen, tietojen ja asiantuntemuksen jakamisessa esteitä.

Kokemuksemme EFSA:ssa osoittaa, että tämä voi olla tehokasta. Esimerkiksi työskentelemällä yhdessä meidän sisarorganisaation Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) kanssa arvioimme nopeasti useisiin maihin vaikuttavien elintarvikeperäisiä tautien puhkeamista. Tämä yhteistyö auttaa pelastamaan ihmishenkiä ja ehkäisemään kärsimystä.

Toiseksi elintarviketurvallisuuspolitiikan valmistelu on perustuttava tieteeseen ja sitä on rahoitettava asianmukaisesti. Euroopassa EFSA:n kaltaisten tieteellisten järjestöjen tekemien riskien arviointien tiukka erottaminen eurooppalaisen ja kansallisten poliittisten päättäjien tekemien riskien hallinnan välillä on osoittautunut menestyksekkääksi.

Se varmistaa, että poliittiset päätökset perustuvat ensisijaisesti rationaalisiin mallinnoksiin monimutkaisesta riskien ja elinympäristömme kompleksista. Tämä ei ole ilmaista, varsinkin kun tieteen monimutkaisuus lisääntyy innovaatioiden ja uusien teknologioiden myötä.

Kehotan hallituksia ja niitä, jotka ovat vastuussa tutkimusrahoituksen koordinoinnista, lisäämään investointeja elintarviketurvallisuustutkimukseen.

Jos annamme elintarviketurvallisuudelle sen ansaitsemansa poliittisen painoarvon, voimme luottaa kykymme ratkaista kiireellisimpiä ruokaan liittyviä uhkakuvia – riskejä, jotka uhkaavat sekä kansanterveyttä että ympäristöä. Ja tällä työllä edistämme merkittävästi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Bernhard Url pääjohtaja EFSA
Ilman rohkeaa ja koordinoitua työtä pelkästään antibioottiresistenssillä voisi olla dramaattisia seurauksia.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

YK:n tutkimusryhmä: Kestävä kehitys vaatii muutosta niin taloudessa kuin ruokajärjestelmissäkin – Suomessa tarvitaan muutoksia maankäyttöön

Lukijalta: Miksi uutistenlukijoilla on oltava joka päivä eri vaatteet? Entä miksi media nostaa formulat ja rallit esikuviksi?

Kestävä elintapa