Mielipiteet

Maisemat palauttamalla Suomi kauniimmaksi

Automatkalla Helsingistä Kuopioon navigaattori näyttää, että ympärillä on paljon vettä. Muutamaa harvaa paikkaa lukuun ottamatta sitä ei kuitenkaan näe, koska Suomi on pusikoitunut ja kasvanut umpeen.

Suomi olisi paljon kauniimpi suomalaisille itselleen asua, liikkua ja tehdä työtä, jos maamme kauneus tuotaisiin esiin. Maisemien avaaminen olisi myös matkailuelinkeinon etu. Järvi-Suomen matkailumarkkinoinninkin onnistuminen edellyttää, että järviä näkee.

Myönteisiä poikkeuksia tietysti myös on. Hämeenlinnan kaupunki avautuu järven takaa hienosti etelästä moottoritietä tulevalle. Pohjoisesta tuleva tai junalla kulkeva puolestaan näkee uljaan keskiaikaisen linnan. Juvan kirkonkylän kohdalla Savonlinnan tietä ajavat näkevät kauniin järvimaiseman.

Savonlinnan ohitustie on upea! Metsähallituksen väki innostui muutama vuosi sitten, kun ohjeistin avaamaan kauniita maantielle ja kyliin näkyviä järvi-, suo- ja tunturimaisemia.

Maisemien umpeenkasvu ei ole vain syrjäseutujen ja maaseudun ongelma. Etelä-­Suomen kulttuurimaisemissakin joutuu ihmettelemään, minne komeat ennen kylä­maisemaa hallinneet maalaistalot ovat kadonneet?

Eivät ne kuitenkaan useimmiten ole mihinkään kadonneet, mutta niitä ei näe peltoheittojen, villiintyneiden kuusiaitojen tai umpeenkasvaneen pihapuuston takaa. Moni kylä ei enää muodosta maisemallista kokonaisuutta.

Samaa näkee myös kaupunkien omakotialueilla. Puut kasvavat talojen seiniin kiinni ja pihasyreenit rehottavat villeinä. Jopa kirkot alkavat jäädä puuston peittoon.

Mistä tämä kaikki johtuu? Yksi selitys on maaseudun väen ja elinvoiman väheneminen. Ei enää ehditä ja jakseta niin paljon kuin aikaisemmin. Luonnonlaitumia ei juuri ole karjatalouden vähennyttyä.

Toinen syy taitaa kuitenkin olla ympäristökulttuurin heikkous. Kaikki Ruotsin maaseudulla liikkuvat ihmettelevät, miten niin pienellä väkimäärällä rakennukset ja maisemat pidetään siistissä kunnossa. Meillä olisi opittavaa lännestä.

Kolmas selitys on, että meillä on maailmankuva jotenkin vinksahtanut. Rantamaisemaa tarkastellaan veneilijän tai pilkkijän näkökulmasta, vaikka heitä on kovin vähän. Suomalaisella pitäisi olla oikeus nähdä vettä sieltä, missä hän asuu, työskentelee ja liikkuu.

Tietokirjailija Risto Isomäki on todennut, että rannoilla pitää olla vähemmän, mutta isompia puita.

Jotkut kaupungit ovat jo ymmärtäneet veden merkityksen kaupunkikuvassa. Helsinki palauttaa rantojaan asuinkäyttöön ja Espoon julkisivu muodostuu merenlahden yli moottoritielle näkyvistä pääkonttoreista.

Suomalaisten on aika ryhdistäytyä ja palauttaa kauniit maisemat itsensä ja muiden nautittaviksi! Pusikot teiden varsilta nurin ja ränsistyneet metsät kuntoon.

Jokainen meistä tietää paikkoja, joissa muutaman tunnin raivaussahan käytöllä saisi ihmeitä aikaan. Väitän, että tämä on halvin keino edistää monia yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten asumisen viihtyisyyttä, matkailua, yhteiskunnan henkistä ilmapiiriä ja ihmisten mielen tasapainoa.

Suurin hyötyjä olisi maaseutu itse, kun ­maaseudun vetovoima asuin-, työ-, harrastus- ja vapaa-ajanviettoympäristönä kasvaisi. Muutos voidaan tehdä ihan itse. Siihen ei tarvita ministeriöitä tai EU:ta!

Uskon myös, että maisemien avartaminen on hyväksi luonnon monimuotoisuudelle. Pöheikköjä Suomessa riittää niistä riippuvaisille lajeille, mutta perinteisistä avoimista niityistä, hakamaista ja valoisista paikoista on luonnossa puutetta. Avainbiotooppien kunnostamiseen voi myös saada taloudellista tukea.

Voisiko MTK olla aloitteellinen tässä asiassa? Yhteistyökumppaneita varmaankin löytyisi. Moni kunta tai kaupunki varmaankin lähtisi mukaan.

Liikenneväylien ylläpitäjillä voisi olla samoja intressejä, koska hirvieläinvahingot vähenisivät. Monet järjestöt ja kylätoimikunnat voisivat innostua. Pitäisikö maisemien palauttamisesta järjestää kilpailu, jonka avulla asiaa tehtäisiin tunnetuksi ja motivoitaisiin toimijoita töihin?

Metsänhoitoyhdistysten ammattilaiset ja muut metsätalouden suunnittelutyötä tekevät olisivat avainasemassa. Kaikki he näkevät kohteita, joissa maiseman palauttaminen onnistuisi helposti. Tuottajayhdistykset voisivat rohkaista jäseniään katsomaan ympäristöään tässä mielessä.

Ruotsin tuottajajärjestö LRF on perinteisesti kampanjoinut avoimen maaseutumaiseman säilyttämisen puolesta ja nähnyt sen yhtenä keskeisenä perusteena maatalouden tulevaisuuden turvaamiselle Ruotsissa.

Muistan, että takavuosina valittiin Suomen kaunein maitotie. Mitä kaikkea maaseudulta löytyykään ja saadaan pienellä vaivalla esille.

Esa Härmälä

agronomi

Mitä kaikkea maaseudulta löytyykään ja saadaan pienellä vaivalla esille.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Risto Isomäki ei ryhdykään vegaaniksi – MTK-Kiuruveden nautaseminaarin anti vakuutti tieteiskirjailijan

Tieteiskirjailija huolestui kohonneesta syöpäriskistä ja toivoo lisätutkimusta – Tutkijat: Kanojen syöpävirukset eivät tartu ihmisiin

Tieteiskirjailija Risto Isomäki näkee useita syitä karsia eläintuotantoa – povaa viljelijöille tienestien kasvua, koska pelloista kilpailee moni käyttömuoto