Mielipiteet

Mercosur-sopimuksen vaikutuksia yliarvioidaan

EU:n kesäkuussa tekemä ”historiallinen” vapaakauppasopimus neljän Etelä-Amerikan maan – Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn – kanssa edustaa useilla mittareilla suurinta kauppasopimusta, jonka unioni on koskaan saavuttanut. Mutta se on samalla poliittisesti riskialtis, erityisesti maatalousmyönnytysten kannalta.

EU:n viime vuosina tekemät vapaakauppasopimukset Kanadan, Japanin ja Meksikon kanssa ovat tuoneet Euroopan maatalous- ja elintarvikealalle lähinnä ”hyviä uutisia”. Japani ja Meksiko kun eivät ole suuria maatalouselintarvikkeiden viejiä EU:hun.

Samaa ei voida sanoa Mercosurista. Maataloustuote­markkinoiden avaaminen oli siksi yksi neuvottelujen arkaluontoisimmista ja kiistan­alaisimmista asioista.

Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Paraguay ovat kilpailukykyisiä juuri sellaisten tuotteiden viennissä (naudanliha, siipikarjanliha, sokeri), jotka kilpailevat suoraan eurooppalaisen tuotannon kanssa.

On ollut tietenkin alusta lähtien selvää, että ainoa tapa, jolla Mercosur-maat saadaan houkuteltua alentamaan korkeita autotullejaan tai avaamaan julkisten hankintojen markkinoitaan, oli se, että EU vastavuoroisesti myöntää näille maille pääsyn herkille maatalousmarkkinoilleen.

EU:n Mercosurille myöntämien maatalousmyönnytysten laajuutta ja vaikutuksia kuitenkin herkästi yliarvioidaan.

Euroopan maataloustuottajien edunvalvojat ovat ehtineet leimata sopimuksen täysin epätasapainoiseksi ja ilmaisseet jyrkät vastalauseensa ”tehdyille huomattaville myönnytyksille”. Naudanlihan tariffikiintiöiden nostamisen on sanottu horjuttavan koko eurooppalaista naudanlihan tuotantoa.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Mercosurille myönnetty mahdollisuus tuoda EU:hun 99 000 tonnia naudanlihaa alennetulla 7,5 prosentin tullilla edustaa vain noin 1,3 prosenttia EU:n kokonaiskulutuksesta. Tuonti­kiintiöt otetaan vaiheittain käyttöön, yli viiden vuoden siirtymäajalla.

Se, että naudanlihan kulu­tuksen ennustetaan EU:ssa laskevan lähes viisi prosenttia seuraavan vuosikymmenen aikana, tekee tästä myönnytyksestä toki hiukan ”pelottavamman”.

Neljä Mercosur-maata tuovat kuitenkin jo tällä hetkellä naudanlihatuotteita EU:hun melkein 270 000 tonnia – huomattavasti enemmän kuin mitä sovittu tariffikiintiö on. Siksi on mahdollista, että osa nykyisestä tuonnista vain siirtyy sovitun kiintiön alla tapahtuvaksi sen sijaan, että se loisi uutta tuontia.

Alennetut tullitasot toki merkitsevät EU:n naudanlihantuottajille kiristyvää hintakilpailua etenkin lihan arvo-osissa. Sopimus kun mahdollistaa lisäksi tullittoman markkinoille pääsyn korkealaatuiselle ”Hilton”-naudanlihalle – etuoikeuden, joka tähän mennessä on ollut varattu vain Kanadalle.

Siipikarjanliha on toinen tuote, jossa uusi sopimus antaa Mercosurin viejille, lähinnä Brasilialle, merkittävän avun. Vuosittaiseksi tullittomaksi tuontikiintiöksi sovittiin 180 000 tonnia, mikä vastaa määrältään noin kuuden kuukauden Brasilian vientiä EU:hun ja edustaa 1,2 prosenttia EU:n kokonaiskulutuksesta. Kiintiö otetaan asteittain käyttöön kuuden vuoden kuluessa.

Myös sokerissa EU teki myönnytyksiä Mercosurille. Brasiliasta tuotavan ensimmäisen 180 000 tonnin osalta tuonti on vuosittain tullitonta. Tämä antaa brasilialaisille suosituimmuusaseman verrattuna muihin sokerin tuojiin.

Eurooppalaisten elintarvikeyritysten kannalta sopimus samojen vaatimusten soveltamisesta vientiin kaikkiin neljään Mercosur-maahan luo uusia vientimahdollisuuksia ja merkitsee huomattavaa ajan ja byrokratian säästöä. Lisäksi Mercosur-maat lupautuivat suojaamaan yli 350 eurooppalaista maantieteellistä merkintää.

EU-viejille sopimuksen arvokkain elementti lienee 30 000 tonnin suuruisen tariffikiintiön luominen juustoille kymmenen vuoden aikana. Tämä antaa EU:lle merkittävän edun myydä korkealaatuisia eurooppalaisia juustoja alueen vauraille keskiluokkaisille kuluttajille.

Suomen elintarvikealalle kauppasopimus ei tarkoita paljoa, koska kauppavolyymit ovat varsin vaatimattomia. Mercosur-maista tuotiin Suomeen viime vuonna maatalous­tuotteita ja elintarvikkeita yhteensä 137 miljoonan euron edestä, josta kahvin osuus oli noin puolet. Suurin yksittäinen elintarvikkeiden tuoja oli Brasilia 117 miljoonalla eurolla.

Naudanlihaa tuotiin noin kuuden miljoonan ja siipikarjanlihaa alle kahden miljoonan euron arvosta.

Maatalous- ja elintarvike­viennin arvo Suomesta Mercosur-maihin oli puolestaan vain kaksi miljoonaa euroa, josta maitotuotteiden osuus oli lähes 70 prosenttia.

Sopimuksen myötä tapahtuva tullien alennus tarjoaa mahdollisuuksia erityisesti suomalaisen juustonviennin kasvattamiselle.

Jyrki Niemi Ellen Huan-Niemi

Niemi on maatalouspolitiikan tutkimusprofessori ja Huan-Niemi erikoistutkija Luonnonvara- keskuksessa (Luke).

EU-viejille sopimuksen arvokkain elementti lienee 30 000 tonnin suuruisen tariffikiintiön luominen juustoille 10 vuoden aikana.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lintilän kommentti brasilialaisesta lihasta noteerattiin myös maailmalla

Lintilä tahtoo selvittää tuontikieltoa brasilialaiselle naudanlihalle: ”Nyt tarvitaan EU:lta vaikuttavia toimia"

Puolet suomalaisista täysin pihalla koko asiasta: "Voidaanko samoilla hyllyillä myydä täysin erilaisilla vaatimuksilla tuotettuja tuotteita?"