Mielipiteet

Metsät, ruoka ja kehitys

Epänormaalit sääilmiöt ovat uusi normaali, ja ilmastomuutoksen vääjäämätön eteneminen tuntuu jo ihan kaikkien elämässä.

Vaikka fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentäminen on tärkeää, ovat metsät ja metsittäminen nousseet otsikoihin. Puu sitoo hiiltä erityisesti tropiikissa, missä metsät kasvavat nopeasti, ja vähentää ilmakehän hiiltä suuriakin määriä.

Täältä pohjoisesta yhtälö näyttää yksinkertaiselta: suojelemme etelän metsät ja istutamme niitä lisää. Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, miksi tropiikin metsät ovat hävinneet. Vastaukset vaihtelevat maittain, mutta yleensä metsien häviämisen takaa löytyvät maatalous, energia ja kasvava väestö.

Maatalous on suurin tekijä metsäkadon takana. Kansainvälisen metsäohjelman (REDD+) 2012 teettämän tutkimuksen mukaan kaupallinen ja omavaraismaatalous vastasivat noin 80 prosentista metsäkadosta kehitysmaissa. Hankalin tilanne on Latinalaisessa Amerikassa, missä maatalouden vuoksi hakattujen metsien määrä on 2,5-kertainen Afrikkaan verrattuna.

EU-Mercosur-kauppasopimuksen yhteydessä esitetty huoli on todellinen, eikä sitä huojenna Brasilian uuden johdon suhtautuminen luonnonvaroihin.

Ilmastoälykäs maatalous, täsmäviljely ja ravinnekiertojen tehostaminen ovat keinoja, joilla maatalouden vaatimaa pinta-alaa voidaan pienentää.

Mikään näistä keinoista ei kuitenkaan ole helposti sovellettavissa kehittyvissä maissa, koska ne vaativat tuekseen teknistä tietotaitoa ja neuvontaa. Luotettavia arvioita ei ole helppo löytää, mutta pätevää maatalousneuvontaa saa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain alle 20 prosenttia viljelijöistä.

Lihansyönnin vähentäminen voi toimia tietyillä alueilla, mutta karja on monelle perheelle pankki, joka turvaa toimeentulon ja tarjoaa käteistä tarvittaessa.

En tässä edes puutu paimentolaisiin, joiden koko kulttuuri ja elintavat pohjautuvat karjanhoitoon. Tapojen muuttaminen on hidasta ja se voi lähteä vain ihmisten omasta motivaatiosta. Muutos vaatii tuekseen voimakasta panostamista maatalousosaamisen kehittämiseen.

Afrikan unioni on esittänyt, että sen maatalousvaltaisten jäsenten budjetista pitäisi ohjata kymmenen prosenttia sektorin kehittämiseen ja sama prosenttimäärä kehitysmäärärahoista. Nykyisin prosentit ovat lähempänä viittä, jos sitäkään.

Maailmassa 2,4 miljardia ihmistä käyttää puuta tai puuhiiltä päivittäin, ja hiilen käyttö on lisääntymässä. Kun kävin Etiopiassa kesäkuun alussa lukuisat sähkökatkot Addis Abebassa saivat ihmiset vaihtamaan sähköliesistä hiileen. Kotitalouksille aurinkopaneelit ovat liian kalliita investointeja ruoanlaittoon, eikä perinteinen kahviseremonia voi toimittaa ilman hiiliä.

FAO arvioi, että noin puolet maailmassa hakatuista metsistä käytetään energian tuotantoon ja noin 17 prosenttia poltetaan puuhiileksi. Erityisesti Afrikassa puuhiilen käyttö on yleistä.

Polttopuun ja puuhiilen käytöstä tulee laskutavan mukaan arvioituna 2–7 prosenttia maailman kasvihuonekaasuista. Suurin osa päätöistä tulee tehottomasta metsänhoidosta, miiluista, joissa hiili tuotetaan, ja puun polttamisesta.

Jos 40 miljoonaa puuhiilestä elantonsa saavaa ihmistä saadaan istuttamaan ja hoitamaan metsää, on se suuri askel luonnon metsien suojeluun. Samalla puuhiilen valmistuksessa voidaan parhaissa tapauksissa vähentää päästöjäkymmenillä prosenteilla.

Hyviä esimerkkejä löytyy jo. Mielenkiintoista kyllä, Amharassa, Etiopian ylängöillä, Fagetan kunnassa, joka tuottaa eniten puuhiiltä, on myös suurin metsäkate. Kun muissa kunnissa metsää on noin 11 prosenttia, on puuhiiltä tuottavassa Fagetassa metsäkate lähes 70 prosenttia.

Puun kaupallinen käyttö edistää metsittämistä ja metsänhoitoa ja vähentää painetta luonnonmetsien hakkaamiseen.

Väestönkasvu on ehkä kipeimpiä ja monimutkaisimpia ongelmia.

Kehittyvissä maissa ilman toiveita saada eläkettä lapset ovat tulevaisuuden turva. He tuovat oman panoksensa kotitöihin, ja heitä pidetään yleisesti siunauksena. Vaikka kaupungeissa perhekoot pienenevät nopeasti, maaseudulla perheet ovat suuria.

Kun Afrikassa tulee työmarkkinoille joka vuosi 20 miljoonaa uutta työntekijää, on kaupungistumisesta huolimatta kaksi kolmasosaa heistä maaseudulla. Minä yhdistän suuren perhekoon köyhyyteen, alhaiseen koulutustasoon, mutta myös perusturvan puutteeseen.

Kaupungit eivät tarjoa ratkaisua kaikkien nuorten työllistämiseen. Afrikan suurkaupunkien ongelmat alkavat kärjistyä, eikä maaltamuutto ole automaattinen askel paremman elintason piiriin.

Maaseutukehitys, vaikka se on monimutkaista, on tärkeä osa kehitysyhteistyötä. Se on myös välttämätöntä, jotta pystymme taistelemaan metsäkadon perussyitä vastaan.

Tiina Huvio

ohjelmajohtaja

FFD (Finnish Agri-­Agency for Food and Forest Development)

Puun kaupallinen käyttö edistää metsittämistä ja metsänhoitoa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Demarinuoret penäävät työelämään lisää tasa-arvoa: "Työnhausta tulee tehdä anonyymiä"

Lukijalta: Suomen kannattaisi poistaa autovero ja kaksinkertaistaa ajoneuvovero – ilmasto voittaa, kansan katkeruus loppuu, saadaan alvit Suomeen

IPCC:ltä puuttuu perusymmärrys pelloista