Mielipiteet

Ilmastokeskustelua käytävä ilman syyllistämistä

Ruoka ja maatalous ovat saaneet osansa ilmasto­keskustelusta. Keskustelu on tärkeää, koska ruokajärjestelmässä aiheutetaan 20–30 prosenttia ihmiskunnan päästöistä. Keskustelulla on kuitenkin ikävä sivuvaikutus: viljelijät kokevat, että heitä syyllistetään. Kokemus ilmasto­syntipukiksi leimaamisesta kuormittaa henkisesti.

Ilmastonmuutos on viheliäinen ongelma, joka vaatii uusia tapoja keskustella ratkaisuista ja vastuista. On korjattava syyllisyyden tunteita aiheuttavia puhetapoja ja tarkennettava, mitä tarkoitamme aiheuttamisella, vastuulla ja syyllisyydellä. Ilmastopuhe on pilkottava helpommin käsiteltäviksi paloiksi.

Arkipuheessa aiheuttamisen ja vastuun sanat liimautuvat usein syyllisyyden ajatukseen. Esimerkiksi toteamus ”Maija aiheutti liikenneonnettomuuden ajaessaan humalassa” sisältää myös moraalisen tuomitsemisen ja ajatuksen rangaistuksesta Maijalle. Ilmasto­asioista ei voi puhua näin.

Ihmistoiminnan kasvihuonekaasut kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Tällainen aiheuttaminen on syy-seuraussuhde. Osa ilmastotutkijoista selvittää ja laskee syy-seuraussuhteita. Kun löydöksistä uutisoidaan, kyseessä on ympäristön syy-seuraussuhteisiin liittyvä uutinen, ei moraalinen arvio. Lehmän päästämä metaani ja sen vaikutus ilmastoon on mitattu havainto. Havainnon moraalinen ulottuvuus, jos sellaista onkaan, on asia erikseen.

Me kaikki aiheutamme kasvi­huonepäästöjä. Aiheuttajista puhuminen on tärkeää erottaa syyllistämisestä. Syyllistämiseen liittyy piittaamattomuus tai pahantahtoisuus. Tuskin kukaan tuottaa päästöjä tahallaan. Päästöt ovat sivuvaikutus ihmiselämästä, kun asumme, syömme, työskentelemme, pidämme huolta perheestämme ja etsimme mielenvirkistystä.

Osallisuus päästöjen aiheuttamiseen ja yksilön ”päästö­tase” on irrotettava syyllisyyden ajatuksesta. Yksilön aiheuttamat päästöt riippuvat monesta asiasta eivätkä heijastele suoraan moraalista hyveellisyyttä.

Niihin vaikuttavat myös yhteiskunta, läheiset ihmiset ja oma elämänhistoria, eli se mihin asuinalueelle, tuloluokkaan, harrastuksiin ja ammattiin on sattunut päätymään. Esimerkiksi rekkakuskin, hiilivoimalan työntekijän ja turvepellon viljelijän toimeentulo ja perheen elättäminen ovat kiinni paljon päästöjä tuottavista asioista.

Ammatti ei ole syy syyllistää: kukaan tuskin lähtee töihin hiilivoimalaan tai ajamaan rekkaa päästöjä aiheuttaakseen. Ruuantuottajaksi lähdetään, jotta saadaan elanto ja koska tehtävään tunnetaan mahdollisesti kutsumusta. Ruuantuottaminen on sitä paitsi yksi tärkeimmistä ammateista.

Tärkeälläkin työllä voi olla myös haittavaikutuksia. Ajatellaanpa energia-alaa: ilman sähköä yhteiskunta ei pyörisi. Silti energiantuotanto ja -käyttö aiheuttavat päästöjä, joita on leikattava.

Päästöjen aiheuttaminen nykyhetkellä ei ole moraalinen asia, mutta vastuu toimia on. Ilmastonmuutos on yhteinen haaste, jonka vaikutukset koskettavat jo nyt laajaa ihmisjoukkoa, myös meitä ja jälkipolviamme Suomessa.

Osan tutkijoista laskiessa päästölähteitä toinen tutkija­ryhmä tarkastelee ilmastoasioita yhteiskunnallisesta näkö­kulmasta. He jakavat pitkälti näkemyksen, että ilmaston­muutos on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ja yhteinen ongelma, jossa meillä on yhteinen moraalinen vastuu toimia ja muuttaa yhteiskuntaa.

Vastuulla ei ole suoraa yhteyttä syyllisyyteen. Ilmastonmuutoksen kohdalla ”syyllisiä” moraalisessa mielessä on vaikea osoittaa. Ilmastonmuutos on 200 viime vuoden teollistumisen ja fossiilitalouden aiheuttamaa: myös esi-isiemme, ei vain meidän päätöstemme seurausta. Mutta vastuu toimia on meidän, koska olemme tietoisia ongelman vakavuudesta ja pystymme tekemään sille jotain. Meillä on yhteinen ilmastovastuu, joka ei perustu syyllisyyteen.

Ilmastovastuu kohdistuu yhteisiin asioihin: kyse ei ole vain omien päästöjen kutistamisesta vaan järjestelmien muuttamisesta. Ruokajärjestelmä on muutettava yhdessä sellaiseksi, että syöminen ja toimeentulon hankkiminen ovat mahdollisia ilman runsaita päästöjä.

On tärkeää puhua ilmasto­päästöistä ja niiden aiheuttajista kytkemättä puhetta syyllisyyteen. Esimerkiksi hiiliteollisuudessa työntekijät vaativat reilua energiamurrosta eli energia-alan päästöjen leikkaamista ja samalla työn­tekijöiden toimeentulon turvaamista murroksen keskellä.

Ruokajärjestelmä on samankaltaisessa tilanteessa. Syyllisiä ei ole, mutta on tarve ja yhteinen vastuu muuttaa järjestelmää. Keskustelussa on otettava askel eteenpäin, lopetettava puhe syyllisyydestä ja ryhdyttävä pohtimaan, miten toteutetaan reilu ruokamurros kohti kestävää ja hiilineutraalia ruokajärjestelmää.

Teea Kortetmäki

FT, Jyväskylän yliopisto

Minna Kaljonen

HT, Suomen ympäristökeskus

Kaisa Karttunen

MMT, e2 Tutkimus

Kirjoittajat ovat mukana ­juuri ­alkaneessa Strategisen tutkimus­neuvoston rahoittamassa JUST-FOOD-hankkeessa, jossa ­tutkitaan ja etsitään ratkaisuja reilun ruokamurroksen tueksi.

Ruuan­tuottaminen on sitä paitsi yksi tärkeimmistä ­ammateista.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luken luovuttava tutkimustoiminnan keskittämisestä

Hillitty elämä maalla on pian muotia

Ilmastokeskustelu on lähtenyt laukalle