LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Mielipiteet

Selviytymisopas heimo-Suomeen

Jos esität karjalaiselle kysymyksen ”onko sinulla uusi auto?” saat varautua kuulemaan hyvin yksityiskohtaisen selvityksen autosta ja sen ostamiseen liittyvistä seikoista.

Juttunsa puolivälissä karja­lainen on todennäköisesti jo eksynyt aivan toisille poluille – ”siit miul tulkii mieleen et”. Sen sijaan satakuntalainen voi vastata samaan kysymykseen tyhjentävästi ”o”.

Suomen heimoerot ovat osin stereotypioita, osin elävää elämää. Maamme kulttuuriset erot voivat yllättää, jos on viettänyt koko ikänsä samassa maakunnassa.

Junantuomat saattavat tuntea tarvetta korostaa juuriaan, kun he havaitsevat erilaisuutensa. Tästä esimerkkeinä ovat yliopistojen osakunnat ja urheiluseurojen etäkannattajayhdistykset.

Suomalaiset tunnistavat yhä heimojen merkityksen. e2 Tutkimuksen ja Suomen Kulttuurirahaston viime­vuotisen raportin mukaan jopa 44 prosenttia pitää heimoa tärkeänä osana identiteettiään. Lisäksi lapsuuden maakunta tai nykyinen kotimaakunta on tärkeä kahdelle kolmasosalle.

Poliitikot ja elinkeinoelämä toivovat painokkaasti, että ihmiset olisivat nykyistä valmiimpia muuttamaan työn perässä. Muun muassa länsirannikon telakoilla ja autotehtailla on ollut huutava pula työntekijöistä. Väkeä kaivataan myös Kainuuseen.

Mediassa on kerrottu, miten esimerkiksi työn perässä muuttaneilla savolaisilla on ollut totutteluvaikeuksia varsinaissuomalaiseen mentaliteettiin.

Itseilmaisussa ja toimintatavoissa on edelleen eroja eri puolilla Suomea. Juuri itä–länsi- suuntainen liike on yhä todella vähäistä, e2 Tutkimuksen tutkimustulokset osoittavat.

Koska kansalaisia patistellaan muuttamaan, olisi kohtuullista, että heille jaettaisiin pieni opas paikalliseen elämän­menoon ja mielenlaatuun. Tässä on ensihätään pika­vinkkejä, jotka pohjautuvat osin heimoteokseen Komiat, reirut ja lupsakkaat.

Huumori osataan maan joka kolkassa, toisinaan myös itseironia. Savolaiset ovat jo pienestä asti tottuneet karnevalisoimaan asioita, laskemaan leikkiä, nasauttamaan viimeisen sanan ja länkyttämään nokkelasti viisastellen. Ei siis pidä kauhistua, jos tuntuu, etteivät he osaa ottaa mitään asiaa vakavasti tai ettei mikään ole pyhää.

Varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset ovat sen sijaan lyhyen ja kuivan huumorin osaajia: heitä hykerryttää suolata toinen osuvalla tokaisulla eikä siitä kannata loukkaantua.

Karjalaiset pitävät tärkeänä, että kaikilla on hauskaa. Muista heimoista poiketen sillä ei ole niin väliä, nauretaanko ”miulle vai miu kanssai”. Länsisuomalaisille ominainen myötähäpeä on heille tuntematon käsite, kun huumorin halutaan kukkivan.

Puhetapa muokkaa käsitystä ihmisestä ja määrää keskustelun kulkua. Varsinaissuomalaiselle ja satakuntalaiselle kannattaa puhua suoraan ilman turhaa jaarittelua. Satakunnassa töksäytykset ja karuus ovat vain suoruutta, rehellisyyttä ja jopa välittämisen osoitus – diplomatiapisteitä ei kysellä eikä jaella.

Savossa suoraan asiaan meneminen on erhe. ”Huastelussa” on aivan omat seremoniansa ja mahdollista erimielisyyttä vältellään loppuun asti: siksi savolaisen kannasta ei saa selvää.

Eteläpohjalaiset arvostavat, kun asiat sanotahan suorahan eikä epäröidä tuoda itseään esille. Hämeeseen ei sen sijaan kannata lähteä rehentelemään eikä myöskään turhia höpöttelemään. Hämäläisen pirtaan kuuluu, että ”viksu puhuu vähän mutta asiaa”.

Heimoihin liittyvät myös pistämättömät arviot heidän ahkeruudestaan, nykytermein voitaisiin puhua työminästä. Länsisuomalaiset kaskut päättyvät siihen, mitä joku teki. Itä-Suomessa huumori perustuu siihen, miten nasevasti joku lohkaisi jossakin tilanteessa.

Etelä- tai Pohjois-Karjalaan muuttavan kannattaakin varautua elämästä nautiskeluun. Ikinä ei ole niin kiire, etteikö ehtisi pullakahveja keitellä ja haastella.

Kaarlo Hännisen oppi­kirjassa vuodelta 1929 todetaan, että karjalainen on kyllä puhelias ja toimeliaskin, mutta hänellä ei ole hämäläisen sitkeyttä töissään.

Työt tulevat tehdyiksi, mutta idässä puurtaminen ja työnjäljen tarkkuus eivät tuota samaa tyydytystä kuin lännessä. Etelä-Pohjanmaalla ihmisiä ajaa eteenpäin olla ”pikkuusen paree ku naapuri”. Pohjois-Pohjanmaallakin arvostetaan työteliäisyyttä, mutta omia aikaansaannoksia ei tuoda esiin.

Suomessa ei taida olla monta ihmistä, jolla on hämäläisen sitkeys, pohjalaisen ahkeruus, savolaisen letkeys, varsinaissuomalaisen tai satakuntalaisen tinkimättömyys, lappilaisen vieraanvaraisuus ja joka muistaisi pitää virkistävät kahvitauot kuin karjalainen.

Rikkautta on, jos työ­paikoilla ja harrastuspiireissä nämä elementit näkyvät usean ihmisen tuomana.

Jussi Westinen

tutkija, valtiotieteiden tohtori

e2 Tutkimus

Maamme kulttuuriset erot voivat yllättää, jos on viettänyt koko ikänsä samassa maa­kunnassa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Maakunnat uusteollistamisen moottoreiksi

Runoilija Heli Laaksonen pohtii runoilijauransa jatkoa – "kaiken ilmatteks haluavie määrä ruppe kasvama liian suureks"

Toiveena sote-lait vuoden päästä eduskuntaan