Mielipiteet

Aluekehittämisessä yrittäjyyden uudet ilmiöt esiin

Elinkeinorakenteen muutos muuttaa talouden ja työelämän rakenteita. Muutoksien on näyttäydyttävä myös alue­kehittämisen instrumenteissa.

Jokainen hallitus tekee lain mukaisen aluekehittämis­päätöksen. Se voi onnistuessaan olla hyvä strategia siitäkin huolimatta, että kuulen usein sanottavan, että ei se alue­kehittämispäätös ole meitä häirinnyt. Nyt kuitenkin antaisin häiritä.

Valtioneuvoston piirissä valmistellaan parhaillaan useita alueiden kehittämistä käsitteleviä ohjelma-asiakirjoja: aluekehittämispäätös, maa­seutupoliittinen kokonais­ohjelma, EU:n rakennerahasto- kauden ohjelma ja kaupunkipolitiikassakin tapahtuu.

Tätä kaikkea pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Jokaiseen linjaukseen täytyisi ulottaa samansuuntaisia tahtotiloja, kuten vahva yrittäjyysnäkökulma.

Taloutemme kivijalka on muuttunut pysyvästi keskittyneestä ja suuresta teollisuudesta laajaan ja pienemmistä yrityksistä muodostuvaan verkostoon. Työpaikkojen syntyminen ei ole enää yhden patruunan ratkaistavissa. Nyt tarvitaan tuhansien pienten patruunoiden panosta.

Aluekehittämisen onnistumis­tarinat liittyvät lähes aina yritykseen tai joukkoon yrityksiä. Onnistuneissa tarinoissa taustalla on yritys. Varsinkin maaseutumaisilla alueilla kunta on joskus jopa kokonaan riippuvainen yksittäisistä yrityksistä.

Siksikin kaikessa aluekehittämisessä ja sen ohjelmatyössä pitäisi korostaa yrittäjyyden eri ilmiöiden huomioimista. Näitä ilmiöitä on useita.

Yksinyrittäjyyden kasvu on työelämän merkittävämpiä trendejä – yli 60 000 uutta yksinyrittäjää ja siten työllistä 2000-luvulla. Kyseessä on kaksi kolmasosaa suomalaisista yrittäjistä. Työllistämis­potentiaali on huima.

Yrittäjät ikääntyvät. Yrittäjistä 73 000 on yli 55-vuotiaita. Valtaosan heistä on pohdittava, mitä yritykselle tapahtuu oman ikääntymisen myötä. Finnveran mukaan onnistuneen omistajanvaihdoksen tehneistä yrityksistä kolmannes on muotoutunut kasvuyrityksiksi.

Julkinen järjestäjä ei onnistu ilman yrityksiä – on kyseessä sitten sote, työvoimapalvelu tai yrityspalvelu. Nyt tarvitaan yhä enemmän monituottajuutta ja palvelusetelit on otettava laajamittaisemmin käyttöön. Tämä koskee erityisesti myös maaseutua, jotta palvelut pelaisivat siellä jatkossakin.

Nuorten yrittäjyysinnon vahva kasvu on hyödynnettävä aluekehityksen painopisteenä.

Maahanmuuttajayrittäjien määrä kasvaa. He työllistävät merkittävästi. Lisää integrointi­toimia tarvitaan erityisesti maaseudulla.

Työnantajayrittäjien määrä pysyy ennallaan. Tämä on iso ongelma ja syinä ovat työ­markkinoiden jäykkyys ja työllistämisen riskit.

Kansainvälistyvien pk- yritysten määrän kasvu on vähäistä. Ne yritykset on kaivettava esiin, joilla on omia tuotteita vientiin.

Yrittäjän ja palkansaajan raja on hämärtynyt. Nyt tarvitaan muutoksia eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmiin.

Kun tunnistamme ja konkretisoimme nämä ilmiöt aluekehittämisen kohteiksi, antaa jo se runsaasti eväitä alueiden menestymiselle.

Alueiden kehittäminen ja rakennerahastopolitiikka nähdään usein ”hallintopuheessa” ministeriöiden, maakuntien ja kuntien vuorovaikutukseen perustuvana laaja-alaisena ja monitasoisena toimintana, joka pyrkii edistämään elin­voimaa ja hyvinvointia maan eri alueilla.

Totta, näin todella onkin. Silti työpaikkojen luominen pitää olla yrityksien tarpeista lähtevää vuoropuhelua, jossa yritykset ovat perusbisneksensä kiireistä huolimatta aktiivisia toimijoita. Tämä vaatii uuden­laista otetta julkisilta toimijoilta. Hyvä olisikin, että maakunnille ja ely-keskuksilla on selkeä tavoite tavoittaa riittävä määrä esimerkiksi edellä mainitun kaltaisia yrittäjiä.

Edellisellä hallituksella oli kunnianhimoinen tavoite uudistaa niin sote- kuin kasvupalvelutkin. Reformia valmistellessa jotkut jäivät seuraamaan sivusta ja toisaalta moni uudelleenorganisoi toimintansa. Tämä on johtanut siihen, että kaikki yritykset eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Pk-yrityksien ja elinkeinorakenteen muutoksen entistä vahvempi huomioiminen erilaisissa hankkeissa ja rahoitusmahdollisuuksissa on tarpeen.

Julkisten resurssien niuken­tuessa on uskallettava valita painopistealueita ja panostettava sellaisiin toimialoihin, jotka tuottavat lisäarvoa myös muille toimialoille. Myös kaupunki–maaseutujaon ylittäminen on tärkeää toteutettaessa esimerkiksi biotalouden kaltaisia kansallisia teema­kokonaisuuksia ja -ohjelmia.

Suomi tarvitsee uudenlaisen alueellisen, yrittäjyysvetoisen kasvuun tähtäävän kokonaisnäkemyksen.

Anssi Kujala

varatoimitusjohtaja

Suomen Yrittäjät

Työpaikkojen luominen pitää olla yrityksien tarpeista lähtevää vuoropuhelua.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teeleidissä ei sumppia tarjoilla – "Jos joku välttämättä haluaa kahvia, kaupunki on täynnä kahviloita"

Ikuisuus on täällä: Sote

Kaikki Kehä kolmosen sisään