Suomalainen sika ja markkinatalous - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Suomalainen sika ja markkinatalous

Sianlihan hinta on noussut rajusti maailmanmarkkinoilla ja EU-alueella kuluvan vuoden aikana. Pienten ja keskisuurten lihajalostajien kustannukset ovat nousseet, vaikka maailmanmarkkinoiden hinnannousu ei ole vielä näkynyt suomalaisten sikatalousyrittäjien kukkarossa. Sianlihan maailmanmarkkinahintaa on nostanut ympäri maailmaa epidemiana riehuva afrikkalainen sikarutto (ASF) ja tästä johtuva tuotannon alentuminen.

Pienten ja keskisuurten lihanjalostajien kustannusahdinko on herättänyt keskustelua ja huolta. Paikoitellen kommentit ovat olleet vähintäänkin harhaanjohtavia. Asiaa ovat kommentoineet muun muassa Korpelan Lihajaloste Oy:n Mikko Korpela Satakunnan Kansassa 16.12. ja Henrik Hohteri Maaseudun Tulevaisuudessa 9.12.

Mikko Korpela kommentoi ”Täällä sikoja kasvatetaan osittain EU-tukien avulla. Onko se sitten oikein, että kiinalaiset hyötyvät tilanteesta, kun näitä tukien varassa kasvatettavia lihoja kuskataan kiinalaisille syötäväksi”. Henrik Hohteri pohti, ”Tuemmeko kiinalaisten lihansyöntiä veronmaksajien rahoilla?”. Hän kirjoittaa, että ”Sikatilojen liikevaihdosta maataloustuet muodostavat 20 prosenttia.”

On vaikea ymmärtää, miksi kerrotaan väärää ja vahingollista tietoa. Todellisuudessa suora sianlihantuotantoon kohdistuva yhteiskunnan tuki on 0–5 prosenttia liikevaihdosta. Totta on, että rehuviljan tuotantoon saadaan maataloustukea. Samoin on totta, että monella sikatilalla on omaa rehuviljan tuotantoa, ja nämä tilat saavat myös peltoviljelyn tukia.

Näitä samoja tukia saa myös muu viljan- ja kasviviljely. Siinä missä sikatilat käyttävät ohraa sianlihan tuotannossa, käyttää esimerkiksi Altia ohraa Koskenkorvan valmistuksessa. Tulisiko ohran peltoviljelytuki katsoa myös Altian tueksi? Koskenkorva on Altian tärkeä vientituote, ja sitä viedään muun muassa Yhdysvaltoihin.

Suomalaisen elintarvikeviennin eteen on tehty paljon töitä, ja se on hieno asia tuotteesta riippumatta.

Sianlihan yhteiskunnan tuen tasossa ei ole merkittävää eroa esimerkiksi Suomen, Saksan ja Tanskan välillä, mutta lainsäädännössä on eroa. Esimerkiksi sikojen häntien typistäminen on Suomessa kaikissa olosuhteissa kiellettyä, kun Saksassa se on sallittua. On myös hyvä muistaa suomalaisen maatalouden salmonellavapaus, jonka ylläpitäminen ei ole ilmaista.

Lihajalostajien ahdinko ei tietenkään ole kenenkään etu, mutta on vaikea nähdä, miten alkutuotanto voisi olla siitä vastuussa ja vuodesta toiseen tarjota turvallista, puhdasta ja laadukasta sianlihaa alihintaan.

Suomessa sianlihan alkutuotanto on ollut kannattavuuskriisissä jo 12 vuotta. Tänä aikana tuotanto on pudonnut yli 20 prosenttia ja sikatilojen määrä vielä tätäkin enemmän. Sianlihan tuottajahinta on tällä hetkellä Suomessa reilut 1,6 euroa kilolta, kun EU-keskihinta on reilut 1,9 euroa.

Korpelan Lihajaloste Oy on itsekin saanut yhteiskunnan tukia. Esimerkiksi vuonna 2015 yritys oli Satakunnan suurin maataloustuen saaja, kun tukea maksettiin muun muassa uusien tuotteiden kehittämiseen. Käsittääksemme Korpelan Lihajaloste vie lihatuotteita muun muassa Venäjälle, joten lienee syytä kysyä, miltä kuulostaa lause: ”Onko se sitten oikein, että venäläiset hyötyvät tilanteesta, kun näitä tukien varassa kehitettyjä lihatuotteita kuskataan venäläisille syötäväksi”? Mielestämme lause on naurettava.

Korpelan Lihajaloste on tehnyt hienoa työtä ja on upeaa, että he ovat onnistuneet vientimarkkinoilla. Silti on kysyttävä, odottaako Mikko Korpela tosiaankin, että yrityksellä on oikeus pysyvästi ostaa raaka-ainetta selvästi alle markkinahinnan? Ja onko jalostetut sianlihantuotteet sen jälkeen tarkoitus myydä markkinahintaan poikkeuksellisen hyvällä katteella?

Vaikka olemmekin pettyneitä Mikko Korpelan kommenttiin ja siitä välittyvään asenteeseen, uskomme myös Korpelan Lihajalosteen haluavan kehittää suomalaista liha-alaa yhteistyössä alkutuotannon kanssa. Alan kehitys on koko ketjun vastuulla, missä Korpelan Lihajalosteella innovatiivisena toimijana on oma merkittävä roolinsa.

Vakuutamme, että sianlihaa kyllä riittää, mutta siitä on oltava valmis maksamaan. Laadukkaassa suomalaisessa sianlihantuotannossa hiilijalanjälki on eurooppalaisia kilpailijoita pienempi, saparoita ei typistetä, antibioottien käyttö on vähäistä, sikojen hyvinvointi ja terveydentila on korkea sekä salmonellavapaus on itsestäänselvyys.

Toivomme, että tätä pitkäjänteistä työtä arvostettaisiin kautta koko elintarvikeketjun tuottajasta kuluttajaan. Pitkäjänteisellä ketjun yhteistyöllä on saavutettavissa enemmän kuin repivällä lyhyen aikavälin eduntavoittelulla.

Heikki Sampolahti

Timo Heikkilä

Ari Berg

Suomen Sikayrittäjät Ry

On vaikea ymmärtää, miksi kerrotaan väärää ja vahingollista tietoa.

Lue lisää

Markkinakatsaus: Tuhannen maitotilan lopettaminen ei ole vähentänyt maidon tuotantomäärää

Suomi neuvotteli kuten piti – tulos: ”Ei huono!”

Markkinakatsaus: Koronarajoitusten purku nostaa ruuan hintoja maailmalla – kuivuus hermostuttaa viljamarkkinoilla

Markkinakatsaus: Kuivuus leikkaa Euroopan satoennusteita, maidonhinta EU-maissa laskenut