Mielipiteet

Yhdenvertainen perusopetus on jo nyt historiaa

Suomen kiitelty perusopetus ei toteudu enää yhdenvertaisesti joka puolella Suomea. Suuria eroja löytyy muun muassa opetuksen määrässä, opetusryhmien koossa, oppimisen tuen toteutumisessa, kielivalikoimassa ja digitalisaatiossa. Esimerkiksi laajasti vieraita kieliä opiskellaan enää kasvukeskuksissa.

Kouluverkkoa on karsittu sadan koulun vuosivauhtia niin, että 20 vuodessa 5 000 koulusta on lakkautettu yli puolet. Näin säästyneitä varoja ei kuitenkaan ole kohdennettu koulutuksen laatuun ainakaan jos katsoo sitä, että oppimistulokset ovat laskeneet jo vuodesta 2006.

Silti voimme sanoa, että suomalainen koulutusjärjestelmä on edelleen yksi maailman parhaimmista. Mutta kuinka kauan?

Vauvakadon myötä oppilaiden määrä laskee rajusti monissa kunnissa. Yli neljännes kunnista on sellaisia, että niissä syntyy alle koululuokallinen (alle 20) lapsia vuodessa. Enää kahdeksassa kunnassa alle 15-vuotiaiden määrä kasvaa.

Selvityksen mukaan 5 000 asukkaan kunnalla on kyky pitää yllä toimivaa peruskoulua. Alle 5 000 asukkaan kuntia on 134. Kun koulutuksesta tulee sote-uudistuksen myötä kuntien tärkein tehtävä, olisi kuntarakenteen oltava sellainen, että se palvelee tämän tehtävän toteuttamista.

Tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys on, miten turvataan varhaiskasvatus ja perusopetus tasalaatuisina ja kaikkialla yhdenvertaisina niin, että hyvät lähtökohdat elämään ja jatkuvaan oppimiseen voi saada muuallakin kuin 20 isoimmassa kunnassa.

Maan hallitus laatii parhaillaan koulutuspoliittista selontekoa, jonka annetaan eduskunnalle ensi syksynä. Selonteossa on opetusministeri Anderssonin mukaan tarkoitus nostaa esille, ettei jokaisen kunnan lapsimäärä enää puolla täysin oman peruskoulun ylläpitämistä.

Kuntaministeri Paateron mukaan osan ahdingossa olevien kuntien palveluista voisi tulevaisuudessa järjestää esimerkiksi lähistöllä oleva suurempi, niin sanottu isäntäkunta. Tämä voisi Paateron mukaan koskea esimerkiksi opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämistä.

On hyvä, että keskustelua herätellään nyt avoimesti ja rehellisesti.

Kuntaliittokin on aloittamassa pilottikokeiluja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Koulutus palveluna -projektin (KOPA) tavoitteena on kuntien, koulutuksen järjestäjien ja koulutusmuotojen välisillä yhteistyömuodoilla löytää uudenlaisia, toimivia ratkaisuja koulutuksen saatavuuden, saavutettavuuden ja laadun varmistamiseen eri puolilla maata. Projekti on tervetullut.

Alhainen syntyvyys ja lapsiperheiden muuttaminen kasvukeskuksiin muuttavat maaseutua rankasti, jos toimiin ei ryhdytä. Kuntaliitoksetkaan eivät aina johda palveluverkon sopeuttamiseen. Esimerkiksi kouluverkkoa koskevat ratkaisut ovat ymmärrettävästi vaikeita, ja lopulta rahat menevät seiniin eivätkä opetukseen.

Valtionosuuteen kohdistuneet leikkaukset aiempina vuosina ja muut suorat kasvatuksen ja koulutuksen rahoitusleikkaukset ovat näkyneet muun muassa siinä, että opetusryhmiä on kasvatettu, sijaisia ei ole palkattu ja varhaiskasvatuspalveluita on yksityistetty.

Kuntatalouden tila on ajanut yli 50 kuntaa yt-menettelyyn, ja yli kymmenen on lomauttamassa myös opettajia. Toisaalta on myös päinvastaisia esimerkkejä, kuten Kustavi, jossa kunnanjohtajan mukaan lapsiperheitä on saatu muuttamaan kuntaan muuttamalla varhaiskasvatus maksuttomaksi ja pitämällä kunnallisvero kurissa.

OAJ näkisi tärkeänä, että kasvatus- ja koulutuspalveluiden järjestämiseen olisi nykyistä leveämmät hartiat. Vaikka kuntauudistukselle ei ilmeisesti ole maassamme poliittisia edellytyksiä, tulee kuntakenttä olemaan murroksessa ja kuntien määrä vähenee. Päättäjät voivat tukea kehitystä joko antamalla keppiä tai porkkanaa.

Olennaista lapsen ja nuoren edun näkökulmasta on, että laadukas koulutus löytyy läheltä, ei kunnan nimi hallintorakennuksen katolla.

Voiko kuntien tehtäviä rajata tai velvoittaa yhteistyöhön joiltain osin, jos edellytykset tehtävien hoitamiseen osoitetuilla resursseilla eivät täyty eikä lapsia synny? Mikäli luotetaan vapaaehtoisuuteen, haasteeksi muodostuvat heikon taloustilanteen kunnat, joiden kanssa yhteistyötä tai yhdistymistä ei kukaan halua tehdä.

Millä tavoin kuntien rahoitusta tulisi uudistaa tällä vaalikaudella, jotta se varmistaisi riittävät voimavarat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun turvaamiseen? Tähän kysymykseen odotan vastausta koulutuspoliittisessa selonteossa.

OAJ:ssa toivomme vahvoja koulutuksen järjestäjiä, joilla on tahtoa ja osaamista. Harvaan asutuilla seuduilla se edellyttää, että oppilaitoksia kootaan yhteen ja kunnat tekevät aiempaa vahvempaa yhteistyötä.

Kunta, johon ei synny edes koululuokan verran lapsia vuodessa, ei ole riittävän kokoinen pyörittämään kestävästi yksinään laadukasta perusopetusta ja varhaiskasvatusta.

Heljä Misukka

koulutusjohtaja

OAJ

On hyvä, että keskustelua herätellään nyt avoimesti ja rehellisesti.

Lue lisää