Mielipiteet

EU:n rahoituskehykset saatava valmiiksi ajoissa

Euroopan unionin toiminnassa uusi seitsemän vuoden politiikkajakso ja uudet rahoituskehykset tuovat toimintaan välivaiheen. Se ei saa olla liian pitkä.

Unionin jäsenmaiden päämiehet asettivat kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa sopu rahoituskehyksistä vuoden 2019 loppuun mennessä eli Suomen puheenjohtajakaudella. Se oli myös Suomen tavoite muttei ollut mahdollinen.

Suomi sai valmiiksi oman ehdotuksensa. Se on odotetusti herättänyt keskustelua ja kritiikkiäkin, vaikka jäsenmaiden enemmistön mukaan edettiin.

Ei ole todellakaan mitään uutta, että päätöksenteko venyy. Jos ja kun uusi kehyskausi alkaa 1.1.2021, päättäjät (päämiesten tasolla) voivat aina ajatella, että takaraja on jossain vuoden 2020 lopulla.

Päämiesten pitäisi tietää ja tietänevätkin aivan hyvin, että kehyspäätöksen lisäksi ennen uutta ohjelmakautta on tehtävä päätöksiä lukuisista muista säädöksistä, kuten maatalouden, koheesiopolitiikan, tutkimuksen ja ulkosuhteiden rahoitusohjelmista.

Kaiken kaikkiaan koko rahoituskehyspaketti sisältää 51 lainsäädäntöesitystä. Niiden päälle tulee vielä lukuisia komission toimeenpano­säädöksiä. Myös ne olisi hyvä saattaa voimaan jo ennen uutta ohjelmakautta.

Edelliset 2014–20 kehykset saatiin sovittua aivan liian myöhään neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Se tapahtui vasta joulukuussa 2013 eli vaivaisen kuukauden ennen toimeenpanon alkamista.

On hyvä muistaa sekin, että komissio, joka budjetin toimeenpanovastuussa olevana parhaiten asian tietää, olisi halunnut rahoituskehyssovun syntyvän jo keväällä 2019.

Asiasisällöllisesti neuvotteluissa on tuttua, että iso kiista koskee kehysten 2021–27 kokonaistasoa. Vertailu kauden 2014–20 kehyksiin ei ole täysin yksiselitteistä muun muassa brexitin, inflaatiovaikutusten ja joidenkin rakenteellisten muutosten johdosta.

Voidaan kuitenkin arvioida, että komission esitys muutettuna vuoden 2018 hintatasoon ja vertailukelpoiseksi kauden 2014–20 kehysten kanssa on 1 135 miljardia euroa. Tässä olisi noin viiden prosentin lisäys edellisiin kehyksiin (1 082 miljardia euroa). Mutta bkt-tasoon suhteutettuna komission esitys olisi 1,11 prosenttia, kun nykykehykset ovat 1,16 prosenttia bkt:sta.

Tiukimmat maat haluaisivat päästä tasalukuun eli yhteen prosenttiin.

Prosentin kymmenyksiin tuijotetaan liikaa. Euroopan unionin vuosittaisen talousarvio laskettuna EU-kansalaista kohden päivässä on jotain 90 senttiä. Sillä ei kahvikuppia saa juuri muualla kuin EU- parlamentin kanttiinissa. Monien jäsenmaiden budjetti on EU:n budjettiin nähden moninkertainen.

Viime lehtitietojen mukaan maatalousmenoista joudutaan vääntämään tiukasti Suomen tavoitteiden puolesta. Suomi saa parhaiten takaisin jäsenmaksuaan maatalouspolitiikasta, erityisesti maaseudun kehittämisrahoista.

Ruokaturva on tulevina vuosina Euroopassa iso juttu. Riskit (säät, taudit, viljelijöiden ikääntyminen ja huono kannat­tavuus) pitää tunnistaa ja hallita. Suomi on alkuvuonna troikassa ja voi vaikuttaa nytkin.

Osana rahoituskehyksiä on esillä myös kysymys euroalueen yhteisestä budjetista. Ainakin eteläisemmässä Euroopassa ja löysemmän talouspolitiikan suunnalla siitä haluttaisiin jopa suhdanne­tasausvälinettä.

Ehkäpä tuo EU:n koko budjetti (150 miljardia/vuosi) voisi olla sitä, mitä tarvitaan, jos haluttaisiin suhdanteita tasata EU:ssa tai euroalueella. Mutta ei koko EU:n budjetista sentään sellaista välinettä voi eikä pidä tehdä.

Nyt on jo saatu sovitettua euroalueelle rahoitusväline lähentymistä ja kilpailukykyä varten, nimeltään BICC. Tavoitteet ovat tärkeitä, mutta tuskin ne ovat sellaisia asioita, joita varten rahat pitää kierrättää Brysselin kautta. Rahoitusvälineen mittaluokkakin (noin 2,4 miljardia) on epärealistisen pieni.

Ranskan ja Saksan yhteis­esitys vuoden alussa oli jo lähellä nyt sovittua BICC:iä, vaikka Ranska tosin olisi halunnut kunnianhimoisempaa välinettä ja jopa sitä, että siihen voisi kerätä rahaa joillain erityisillä veroilla.

Taloudessa ensisijainen vastuu on ja pitää olla aina jäsenmailla. EU:n budjetti eikä Euroopan Keskuspankin rahapolitiikka voi jäsenmaiden talouden uudistuksia tehdä. Moraalikadon vaara eli vaara, että riskejä laitetaan toisten piikkiin, pitää aina pitää mielessä uudistuksia tehtäessä. Vaaraa ei pidä aliarvioida.

Nyt tärkeintä on keskittyä vain rahoituskehyksiin ja saada sopu EU:n seitsemälle vuodelle ajoissa. Rahoituskehyksiin ei kannata yrittää sisällyttää epärealistisia tehtäviä. On EU:n ja kaikkien jäsenmaiden etu, että sopu taas syntyy ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.

Olavi Ala-Nissilä

KHT

entinen Euroopan Tilintarkastustuomio­istuimen jäsen

Taloudessa ensi­sijainen vastuu on ja pitää olla aina jäsenmailla.

Lue lisää