Mielipiteet

Brexit – ja kuinkas sitten kävikään?

Mielipiteet 25.08.2017

Britannia on EU:n maatalous­politiikan suuri nettomaksaja.

Tove Janssonin muumiaiheinen kuvakirja vuodelta 1952 on tunnettu myös poikkeuksellisesta rakenteestaan. Kirjan sivuilla on reikiä ja aukkoja. Niiden kautta lukija näkee jokaiselta aukeamalta palan sekä edellistä että seuraavaa aukeamaa.

Tove Jansson tuli luoneeksi menetelmän ennakoida Britannian kansanäänestyksen tuloksena ehkä aikanaan realisoituvaa EU-eroa seuraamuksineen. Historian lehtiä selaillen voi saada viitteitä siitä, minkälainen Muumipeikon aamuinen maidonhakumatka Brexit-­järjestelyistä on tulossa.

Kansainvälinen monenkeskinen kauppajärjestelmä kieltää syrjinnän. Syrjinnän kieltävän artiklan mukaisesti Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenmaat eivät saa suosia sen paremmin kotimaisia tuotteita kuin ulkomaisia kauppa­kumppaneita. Maailman kauppa­järjestöön kuuluvia maita on kohdeltava tasapuolisesti.

Kehitysmaiden erityis­kohtelun ohella poikkeuksia yleiseen suosituimmuuteen ovat vain tulliliitto ja vapaakauppasopimus. Jälkimmäiset on alun alkaen sallittu poikkeuk­sina yleisen suosituimmuuden periaatteeseen lähinnä sen perusteella, että ne ovat oikeansuuntainen askel kohti kaupan suurempaa vapautta.

Britannian ero Euroopan unionista ei varmaankaan ole tällainen askel kohti kaupan suurempaa vapautta.

Ottaen myös huomioon Britannian kansanäänestyksestä ja sitä seuranneesta eroilmoituksesta syntyneen tunnekuohun ja tuohtuneen ilmapiirin niin komissiossa kuin unionin jäsenmaiden piirissä, mahdollisuus maiden välillä eron jälkeen solmittavasta tulliliitosta tai vapaakauppajärjestelyistä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen.

Mutta eron tultua voimaan ainakaan millään muulla tavoin Britannia sen paremmin kuin EU eivät voi suosia keskinäistä kauppaansa ulkopuolisten kauppakumppaneiden kustannuksella, jos mieli välttyä vielä suuremmalta vahingolta.

Muussa tapauksessa Brexitin toteuduttua WTO:n yleistä suosituimmuutta koskevien säännösten seurauksena Britannian ja jäljelle jäävän muun EU:n välille syntyy tullimuuri, jonka molemmin puolin osapuolet kantavat toisiltaan EU:n nykyisiä ulkotulleja. Globaaliin vapaakauppaan osapuolet tuskin ovat valmiita.

Tullimuurin syntyminen Englannin kanaaliin merkitsee kaupan käynnin hidastumista osapuolten välillä, hidastuvaa talouskasvua Euroopan maissa ja maailmantalouden heikentyviä kasvunäkymiä. Tätä osapuolet tuskin haluavat ja tästä syystä sen paremmin Britannialla kuin EU:n jäljelle jäävillä jäsenmailla ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin sopia järjestelyistä, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän taloudellisia menetyksiä.

Toinen suuri huoli on yhteisen maatalouspolitiikan rahoittaminen Brexitin jälkeisenä aikana. Britannia on ollut tähän asti yhteisen maatalous­politiikan suuria netto­maksajamaita. Neuvottelu­pöydässä toki voidaan vaatia kompensaatioita, mutta mitä tahansa Britannia ei unionille eronsa jälkeen suorita.

EU:n nykyisen rahoitus­kehyksen perusteella on arvioitavissa, että Britannian ero tulee vaikeuttamaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta ja ylläpitoa. Maatalous­politiikka on ollut yhteis­markkinoiden tärkeimpiä kulmakiviä – itse asiassa se on talou­dellisen integraation eräänlainen primus motor, joka aikanaan on mahdollistanut taloudellisen integraation syvenemisen ja sisämarkkinoiden kehittymisen nykyiseen laajuuteensa.

Brexitistä riippumatta EU:n tulee pystyä säilyttämään yhteinen maatalous­politiikka nykyisen kaltaisena. Jos unionin jäsenmaissa joudutaan lipeämään kansallisen maatalouspolitiikan suuntaan, merkitsee se seuraamuksineen yhteismarkkinoiden vähittäistä rapautumista ja kasvunäkymien heikentymistä entisestään.

Tällaisessa tilanteessa taloudellinen integraatio on vaarassa ajautua tai ajautuu pysähtyneisyyden tilaan, jossa eriasteiset kriisit ruokkivat enenevästi itseään.

Englannin kielessä win-win tarkoittaa mahdollisuutta solmia sopimus, jossa kumpikin osapuoli hyötyy.

Britannian kansan­äänestys ja sitä seurannut päätös hakeutua eroon Euroopan unionin jäsenyydestä uhkaa tarjota lose-lose-vaihtoehdon. Menettäviä osapuolia ovat sekä Britannia, jäljelle jäävät unionin maat että ulkopuoliset kolmannet maat.

Peruslähtökohtaisesti Brexitin vaikutukset ovat yksinomaan kielteisiä niin kaupankäynnin, kasvun kuin työllisyydenkin osalta.

Mahdollisista tai mahdottomista neuvottelutavoitteista huolimatta neuvotteluja käyvien osapuolten tulisi keskittyä siihen, että neuvottelujen tuloksena aikanaan saadaan sopimusjärjestelyt, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän vahinkoa niin Britannian kuin unionin jäljelle jäävien maiden taloudelle ja työllisyydelle.

Tove Janssonin kirjassa muumipeikon aamuisella maidonhaku­matkalla oli onnellinen loppu. Lopputulos kiteytyy moninaisten vaiheiden jälkeen Pikku Myyn sarkastiseen kommenttiin: Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy, niin käy, kun liiaks kehittyy!

Ehkä briteille käy EU:ssa samalla tavoin? Tuleva syksy on haasteellinen varsinkin komissiolle, joka jäsenmaidensa puolesta käy näitä neuvotteluja.

Jouko Nieminen

valtiotieteiden maisteri

kauppapolitiikan asiantuntija MTK:ssa 1990–2013