Kolumnit

Tehokkaalla aluepolitiikalla on jo kiire

Jukka Koivula
Kolumnit 05.02.2018

Jukka Koivula: Moderni aluepolitiikka ei saa tiivistyä vain suurimpiin kaupunkeihin.

Monissa maaseututaajamissa on törmätty viime aikoina uudenlaiseen ongelmaan, joka osaltaan kertoo maaseudun rakennemuutoksen armottomasta syvyydestä.

Kokonaisten kirkonkylien tyhjentyminen kauppapalveluista on todellisuutta.

MT vieraili Keski-Suomessa Pylkönmäellä, jonka ainoan kaupan Osuuskauppa Keskimaa on lakkauttamassa.

Lapsiperheet ja ikäihmiset ovat menettämässä lähipuotinsa ja kauppamatka on venähtämässä 30 kilometriin.

Niin ikään Keski-Suomessa sijaitseva Sumiainen joutui hiljattain heittämään hyvästit kaupalleen.

 

Pylkönmäki ja Sumiainen ovat molemmat entisiä itsenäisiä kuntia, jotka ovat sulautuneet vuosikymmen takaperin tehdyssä kuntaliitoksessa suurempaan naapuriinsa.

Vastaavia esimerkkejä kuolevista kaupoista löytyy halki maan, korostetusti idästä ja pohjoisesta.

Nykyisen kehityksen tuloksena Suomeen on syntymässä laajoja elinkelvottomiksi käyviä alueita 2020-luvulle tultaessa.

Jos lähipalvelu toisensa jälkeen viedään etäälle, anastetaan ihmisiltä tosiasialliset maaseudulla elämisen edellytykset.

Se olisi vääryys, sillä maaseutumaiseen elämäntapaan ja asumiseen löytyy edelleen kiinnostusta, vaikka Suomi kaupungistuu.

Monen koko elämä ja elinkeino ovat maaseudussa kiinni.

Maamme on jakautumassa taantuvaan syrjä-Suomeen sekä sykkiviin keskuksiin.

Tehokkaalla aluepolitiikalla on jo kiire, mikäli kuilun kasvua halutaan hillitä.

Mitä maaseudun kauppapalveluihin tulee, voisi Suomi ottaa mallia Ruotsista.

Osana laajaa aluepoliittista ohjelmaansa länsinaapuri on alkanut maksaa valtiollista tukea sellaisille kyläkaupoille, jotka ylläpitävät riittävää palveluvalikoimaa, kuten postipalveluita, matkahuoltoa ja lääkemyyntipistettä.

Toinen Ruotsissa toteutettava aluepoliittinen reformi on laajamittainen tuhansien valtiollisten työpaikkojen alueellistaminen maakuntiin ja maaseudulle.

Suomessahan valtiollisia työpaikkoja on imuroitu 2000-luvulla läjäpäin suuriin keskuksiin, erityisesti Helsinkiin.

Nyt valtio lakkauttaa säästösyihin vedoten sairaalatoimintoja, käräjäoikeuksia ja liikenneyhteyksiä maakunnista.

Moderni aluepolitiikka ei saa tiivistyä vain suurimpiin kaupunkeihin.

Seutukaupungit eli maakuntien niin sanotut kakkos- ja kolmoskaupungit ovat viime vuosina hävinneet paljon.

Sipilän hallituksen ajamassa maakuntauudistuksessa sekä hetki sitten valmistuneessa seutukaupunkiselvityksessä on potentiaalia.

Maakuntauudistus voisi parhaimmillaan luoda uusia mahdollisuuksia omaleimaiselle ja kansanvaltaiselta pohjalta tapahtuvalle aluekehitykselle.

Seutukaupunkiselvityksestä täytyy jalostaa yli hallituskausien ulottuva ohjelmakokonaisuus.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle (kesk.) täytyy antaa tunnustus siitä, että Suomen noin 50 seutukaupungin tarpeita nyt aidosti kartoitetaan.

Suomeen tarvitaan näkemys nykyistä monipuolisemmasta ja tasa-arvoisemmasta aluekehityksestä.

Seuraavaksi ohjelmalle on luotava selkeät suuntaviivat sekä ennen kaikkea turvattava riittävä rahoitus.

On korkea aika jalkauttaa aluepolitiikka juhlapuheista käytännön tasolle.