Kolumnit

Halvatun hallintaoikeus ja muita koukeroita

Hanna Lensu
Kolumnit 12.03.2018

Lakituvasta ei yleensä saa kotiin viemisiksi muuta kuin juristien komeat laskut.

Vanha viisaus on, että oikeuksiaan ei kannata lähteä käräjille koettelemaan, vaikka kuinka sapettaisi. Lakituvasta ei yleensä saa kotiinviemisiksi muuta kuin juristien komeat laskut. Ja taas tuli tämä asia tänä keväänä todistettua puunmyyjien kohdalla.

Satojen metsänomistajien Suuri Savotta -käräjöinti päättyi korvauksia peränneiden kannalta mahalaskuun. Samassa jupakassa korvauksia vaativat kunnat uskovat vielä todisteluvoimaansa, kun ne päättivät jatkaa käräjöintiä – ja paisuttaa oikeudenkäyntikustannuksia – hovioikeudessa.

Toinen metsänomistajan kannalta harmillisesti päättynyt oikeusjuttu oli orivesiläisen Toivo Hyvärisen ja UPM:n välinen katkontakiista (MT 2.3.). Metsänomistajan mielestä leimikolta kertyi aivan liian vähän tukkia ja siten tuloja, mutta oikeus katsoi toisin. Lopputuloksena oli 60 000 euron lasku puunmyyjälle.

Näistä tapauksista voi tehdä monenlaisia johtopäätöksiä. Yksi sellainen on, että kaikkeen pitäisi kai koettaa varautua siinä vaiheessa, kun istutaan hyvillä mielin kauppakirjaa laatimassa.

Ja että asioihin voi ehkä vielä vaikuttaa silloin, kun puut ovat tien varressa. Kun puut on viety, pelimerkit alkavat olla varsin vähissä. Vaikka kuinka digitaalisessa maailmassa elettäisiin.

Välillä juristin pakeilla on kuitenkin ihan viisasta käydä. Etenkin silloin, kun kyse on tulevaan varautumisesta.

Kävin helmikuussa metsäveroillassa, jossa pankkilakimies oli keksinyt varsin tehokkaan tavan markkinoida lainopillisia palveluita. Hän kertoi esimerkkejä siitä, millaisia käänteitä voi tulla eteen, jos testamentti tai muut juridiset valtuutukset eivät ole kunnossa.

Esimerkiksi: Pekka on lahjoittanut pojalleen Arille 50 hehtaarin metsätilan. Hän oli kuitenkin pidättänyt itselleen elinikäisen hallintaoikeuden tilaan, jolloin Arin lahjavero keveni. Näppärää.

Tilanne mutkistui, kun Pekka sai aivoverenvuodon ja menetti toimintakykynsä. Hän ei voinut siten enää luopua hallintaoikeudestakaan.

Ari joutui hoitamaan kaikki Pekan asiat maistraatin kautta. Jos Pekka olisi terveenä ollessaan tehnyt edunvalvontavaltakirjan Arille ja nimennyt esteettömän varavaltuutetun, Ari olisi voinut hoitaa hänen asioitaan ilman jatkuvaa raportointia ja luvankysymistä maistraatista. Varavaltuutettu olisi voinut Pekan puolesta luopua hallintaoikeudesta. Silloin tilan hallinta olisi siirtynyt Arille ja hän olisi voinut jatkaa tilan hoitoa omissa nimissään.

Oikein mielenkiintoisia tapauksia liittyi myös testamentteihin ja avio-oikeuteen.

On tietysti viehättävää saada sukuun miniöitä ja vävyjä, mutta miettikäähän. Puolet avioliitoista päättyy eroon.

Sukutilan perintönä saanut lapsi voi erotapauksessa joutua maksamaan kovan tasingon, jos puoliso lähtee uuden heilan matkaan. Esimerkiksi 100 000 euroa – sen vuoksi, että äiskä ja iskä eivät tulleet laittaneeksi testamenttiin mainintaa: "perillisen puolisolla ei ole oikeutta perittyyn omaisuuteen". Siihen saa hakata tukin poikineen.

Tosin lapsi olisi voinut hoitaa asian itsekin laatimalla avioehdon. Mutta malttaako ja muistaako tämä lemmen huumassaan sen tehdä? Enpä laskisi sen varaan.