Kolumnit

Tasainen tulonjako on ilmastoteko

Jukka Pasonen
Kolumnit 16.04.2018

Maapallon kantokyvyn kannalta kadulla asuva kerjäläinen ei ole ongelma, upporikas on.

Vaikka superrikas onkin ympäristölle syöpäkasvain, enemmän maapallon lämpenemistahdista määrää, onko suurella palkansaajien ja pienyrittäjien joukolla kykyä maksaa fossiilisia polttoaineita ja luonnonvaroja varjelevasta tuotannosta. Jos ei ole, tuottajallakaan ei ole varaa ympäristöystävällisyyteen.

Rikkain prosentti omistaa yli puolet maailman varallisuudesta ja osuus kasvaa koko ajan. Jos rikkautta tasattaisiin, kaikilla olisi varaa kuluttaa ympäristö huomioon ottaen.

Maapallo ei kestä mieletöntä tuhlailua, kuten huvijahtien ajeluttamista ympäriinsä tai yksityisillä suihkukoneilla lentelyä. Bisnesluokassa lentäminenkin saastuttaa turistiluokkaa enemmän. Vapaaehtoisen ympäristömaksun maksaminen ei muuta asiaa.

Tämän päälle rikas omistaa monta energiaa tuhlaavaa asuntoa ja isoja autoja vain näyttääkseen varallisuutensa ja piittaamattomuutensa.

Kehittyneitä maita hyödyntävän globaalin teollisuuden tavoitteena on pitää köyhdytettyjen maiden väki ahtaalla. Niin turvataan halvat raaka-aineet ja edullinen työvoima. Ja siirretään oma hiilijalanjälki muiden nurkkiin.

Korruptoituneiden hallitusten ja monikansallisten yhtiöiden liitot aiheuttavat ympäristö-, terveys- ja sosiaaliongelmia, jotka johtavat väkivaltaan ja pakolaisuuteen.

Yksikään yhtiö ei tuota voittoa vain omassa lokerossaan, vaan hyödyntää monella tavalla ympäröivää yhteiskuntaa. Siksi tuhlailevalle tuotannolle pitäisi sälyttää maailmanlaajuisesti niin tuntuva haittavero, että ympäristö on pakko ottaa huomioon.

Näin tuskin tapahtuu, mutta kuluttajina me voimme ostopäätöksillämme pakottaa yritykset toimimaan vastuullisesti. Tämä edellyttää jonkinlaista varallisuutta ja viitseliäisyyttä ottaa selvää asioista tuoteselostetta enemmän.

Vaikka emme tarkkaan tiedä kaikkia ilmaston lämpenemisen mekanismeja, tiedämme, että ihmisen toiminta aiheuttaa yhä paisuvan ongelman. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC kertoo sen vakuuttavasti.

Jotkut hämmentävät tätä tietoa. Kukaan näistä kiistattomien mittaustulosten sotkijoista ei kuitenkaan osaa selittää, miksi ilmasto lämpenisi jostain muusta syystä.

Aika loppuu, jos jäämme odottamaan, että joku keksii ja vieläpä ottaa käyttöön jonkin varman teknologian kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Vaihtoehtoja esittelee esimerkiksi Risto Isometsä kirjassaan 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen.

Poliitikotkin ovat huolissaan ilmaston lämpenemisestä juhlapuheissaan mutta säätävät samalla lyhytnäköisiä lakeja pitääkseen yllä hetkellistä kilpailukykyä. Hölmöläinenkin huomaa kasvun ja kestävyyden ristiriidan, mutta ministeri ei.

Eräs tuntemani pariskunta ei lennä koskaan. Vaikka olisi varaa, he eivät omista autoa, vaan kulkevat julkisilla liikennevälineillä ja elävät muutenkin kestävyyttä ajatellen.

He ovat poikkeus. Valtaosa meistä riemuitsee Suomen ja maailman talouden kasvusta, Finnairin lisääntyneistä lennoista ja matkailutulojen kasvusta. Kestävyys ei siinä paljon paina.

Mikä on ilakoidessa, kun kovin lasku lankeaa tuleville sukupolville – mikäli heitä enää on.

Aiheeseen liittyvät artikkelit