Kolumnit

Mitä on vihreä metsäpolitiikka?

Jukka Koivula
Kolumnit 06.06.2018

Jukka Koivula: Ei kai voi olla niin, että vihreät puhuvat Keski-Suomessa yhtä ja pääkaupungissa toista?

Vielä 2000-luvun alkuvuosina vihreässä liitossa suhtauduttiin sangen myönteisesti metsäpohjaisen biomassan käytön lisäämiseen. Tuolloin puolueen energiapolitiikan kärkenä oli ydinvoiman vastustaminen. Bioenergia näyttäytyi myös hyvänä vaihtoehtona fossiilitalouden vastaisessa taistelussa.

2010-luvulla metsäpohjainen biotalous on lyönyt Suomessa toden teolla läpi. Biotalouden lippulaiva on viime vuoden loppupuolella avattu Äänekosken biotuotetehdas. Suomen metsäteollisuuden historian kaikkien aikojen suurimman investoinnin arvo on peräti 1,2 miljardia euroa.

Vihreiden puheenjohtaja, jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto suhtautui tehdashankkeeseen myönteisesti huhtikuussa 2014, kun signaali Metsä Groupin investointihalukkuudesta Äänekoskeen saapui Keski-Suomen maakuntahallituksen pöydälle. Lopullinen päätös suurinvestoinnista tehtiin vuotta myöhemmin, keväällä 2015.

Samanaikaisesti, kun biotalous on alkanut realisoitua poliittisista strategiapapereista ja komiteamietinnöistä käytännön teoiksi, on vihreiden kanta metsien käyttöön muuttunut selkeästi negatiivisemmaksi. Esimerkiksi helsinkiläisen vihreän kansanedustajan Emma Karin mielestä Sipilän hallitus on ”biotalousvimmassaan” pienentämässä Suomen metsävarantoja ratkaisevasti. Hakkuita ei siis Suomessa saisi ainakaan missään nimessä kasvattaa.

Karin logiikka vaikuttaa erikoiselta, kun metsien kasvun kehitystä tarkastelee lukujen valossa. Suomen metsien vuosikasvu on tällä hetkellä noin 110 miljoonaa kuutiometriä, ja se kiihtyy koko ajan. Suomen metsiä hakataan hieman yli 70 miljoonaa kuutiometriä, mikä Luonnonvarakeskus Luken laskelmissa selkeästi alittaa kestävän hakkuumäärän.

Luken mukaan metsien käyttöä Suomessa voitaisiin vielä merkittävästi lisätä. Tällä vuosikymmenellä kestävän hakkuumäärän rajaksi on määritelty 81 miljoonaa kuutiometriä puuta vuosittain. Rajan ennakoidaan nousevan yli 86 miljoonaan kuutiometriin vuodessa 2020-luvulla.

Äänekosken biotuotetehtaan myönteiset vaikutukset koko Suomen talouteen sekä erityisesti Keski- ja Väli-Suomen aluetalouteen ovat olleet merkittäviä. Uudet vastaavat hankkeet itäiseen ja pohjoiseen Suomeen olisivat nyt enemmän kuin tervetulleita. Esimerkiksi Kuopion ja Kemijärven biotuotetehdassuunnitelmia onkin pidetty aktiivisesti esillä.

Kysymys kuuluu, mitä on vihreä metsäpolitiikka nykyisellään? Mikäli metsien ja puun käytön lisäämistä raivokkaasti vastustetaan, sahataan Suomen kansantalouden tukijajalkaa katki. Entä miten vihreät torjuvat fossiilitaloutta tai jouduttavat siirtymistä ydinvoiman jälkeiseen aikakauteen, jollei kotimainen bioenergiakaan kelpaa?

Puoluejohtaja Aalto kyllä on vakuuttanut, että vihreät tukevat Äänekosken biotuotetehdasta. Ainakin Emma Karin lausunnot antavat kuitenkin ymmärtää jotain ihan muuta. Ei kai voi olla niin, että vihreät puhuvat Keski-Suomessa yhtä ja pääkaupungissa toista?

Vihreät ovat ajaneet 2000-luvulla uusien kansallispuistojen perustamista Suomeen, mikä on lämpimästi kannatettavaa. Suomessa on niin paljon metsää, että siitä riittää kosolti niin suojeltavaksi, virkistyskäyttöön kuin vankistuvan biotalouden tarpeisiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit