Kolumnit

Lähelle kannattaa katsoa

Maikki Kulmala
Kolumnit 13.06.2018

Kesään kuuluu ehdottomasti matkailu.

Matkan ei tarvitse olla sen paremmin ajassa kuin kilometreissäkään pitkä. Pääasia, että siinä irrottaudutaan arjesta. Vähimmillään virkistävään irtiottoon riittää pari tuntia luonnossa liikuskelua.

Olen tehnyt useita tosi kiinnostavia matkoja, oikeastaan retkiä, ihan vain lähiympäristööni. Näillä retkillä on löytynyt paikkoja, joiden olemassaolosta ei aiemmin ole ollut tietoa tai en ole niiden ihmeellisyyttä tiedostanut ennen retkeä.

Kiehtovia näkymiä on löytynyt esimerkiksi, kun olen lähtenyt seurailemaan metsästä pellon niskaojaan laskevia pikku puroja. Jostain kauempaa puro tuo vettä ja solahtaa metsäisen maaston korkeuseroja hyödyntäen kivien yli solisevaksi pikku putoukseksi. Tai toinen puro, joka yllättää keväällä ylleen kaartuvalla huumaavasti tuoksuvalla tuomien gallerialla.

Lähiretken suunnittelu kannattaa aloittaa kartasta. Helppo suunnittelun apuväline löytyy älykännyköissä toimivilta ilmaisilta maastokartat.fi -sivuilta. Siellä on kolme erityyppistä karttaa ihmeteltäväksi minne suunnata: maasto, kartta ja satelliitti.

Eri karttanäkymien perusteella voi hahmottaa eri asioita: maastokarttaan on merkitty muun muassa kallioita, kun karttanäkymä yleistää samaisen alueen metsäksi tai puistoksi. Satelliittikuvasta näkyvät myös muun muassa yksittäiset puut ja se elävöittää maastopiirroksen laiturimerkinnän veneillä.

Lähiretkeilyn hyvä puoli on sekin, että kustannukset eivät ole suuret. Kunnon jalkineetkin on useimmiten hankittu jo muita tarkoituksia varten, ja joskus sandaalit ovat jalkoihin riittävä varustus.

Retkelle on tärkeätä ottaa mukaan myös vettä ja eväät. Muutama täytetty leipä, vihannespaloja tai perattuja hedelmiä ja kahvia termospullossa sopivat retkilounaaksi, tai mitä nyt itse kukakin haluaa evästellessä nauttia.

Kun katsoo retkeilleensä tarpeeksi, voi katsella maastosta sopivan taukopaikan. Jos vielä on malttanut raahata istuinalustan mukanaan, tunnelma on kuin parhaissa ravintoloissa. Pihapiireissä ja pelloilla ei pidä kuljeskella ja evästellä. Myös roskat pitää ottaa mukaan paluumatkalle eikä jättää niitä retkipaikalle lojumaan.

Eväitten syönnin lomassa voi katsella lähimaastoa tarkkaan. Siellä voi olla kiinnostavia kasveja tai hienoja maastomuotoja, joita ei kävellessä huomannut. Kannattaa myös kuunnella: tuulen huminaa, lintujen laulua, heinäsirkkojen siritystä. Kasviopas ja lintukirja tai niitä vastaavat kännykkäapplikaatiot auttavat uusien lajien tunnistamisessa. Myös kivilajeja voi tunnistaa kännykän avulla.

Tärkeintä on, että retkelle lähtiessä on antanut itselleen luvan irrottautua arjen asioista ja nauttii juuri nyt käsillä olevasta hetkestä.

Kun lähiretkeltä palaa takaisin, olo tuntuu virkistyneeltä ja elpyneeltä. Ja mikä parasta, jonain muuna päivänä voi lähteä uudelle retkelle johonkin muuhun kartalta löytyvään lähikohteeseen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit