Kolumnit

Talkoot ovat maaseudun moottori

Juho Kuisma
Kolumnit 11.07.2018

Vapaaehtoistyön merkitys maaseudulla ei ole vähentynyt. Se ylläpitää erityisesti harvaan asuttujen alueiden kulttuurielämää.

Oripäässä viime viikolla järjestetty Okra-maatalousnäyttely osoittaa, että vapaaehtoistyön perinne elää ja voi hyvin maaseudulla. Paikallisen Lions Clubin organisoima tapahtuma lienee Suomen suurin talkooponnistus heti Suviseurojen jälkeen.

Näyttely Oripään lentokentällä lähti liikkeelle vuonna 1980 pidetystä käytettyjen maatalouskoneiden huutokaupasta. Vuonna 1982 esiteltiin ensimmäisen kerran varsinaisesti maatalouden koneita ja laitteita.

Kokonaiskävijämäärä on vuosikymmenten saatossa kasvanut muutamasta tuhannesta yli kahdeksaankymmeneen tuhanteen vieraaseen.

Talkoot ovat jo vanhastaan olleet olennainen osa niin kutsutun kolmannen sektorin toimintaa. Nuorisoseurat, maamiesseurat, työväenyhdistykset ja vapaapalokunnat, vain joitakin mainitakseni, ovat tehneet lukemattomia tunteja yleishyödyllistä työtä aina 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

Toisen maailmansodan aikana kotirintamalla järjestettiin mittavia talkoita Suomen Talkoot ry:n ja myöhemmin Suurtalkoot ry:n organisoimina.

Sotia seurannut jälleenrakennusaika merkitsi nimensä mukaisesti vimmaista rakentamista. Harvaan asuttu Suomi oli välttynyt suuremmilta pommitustuhoilta, mutta yli kymmenen prosenttia sotia edeltäneestä asuntokannasta oli menetetty alueluovutusten seurauksena. Puoli miljoonaa evakkoa oli vailla pysyvää kotia.

Eri puolille maata nousi uusia taloja, navetoita ja puimaloita. Uutta peltoa raivattiin rajan taakse jäänyttä alaa vastaava määrä, joka luonnollisesti myös ojitettiin. Kaikki tämä tapahtui talkootyönä.

Nykyisellään talkootyö on monille rakas harrastus. Painopiste on niin ikään siirtynyt rakennusprojekteista kohti vapaa-ajan tapahtumien järjestämistä.

Useimmat kesätapahtumat, joissa itsekin käyt, pyörivät vapaaehtoisvoimin.

Talkoiden yhteiskunnallinen merkitys on säilynyt yhtä suurena kuin aina ennenkin. Niiden avulla voidaan toteuttaa asioita, jotka eivät muutoin olisi mahdollisia. Erilaiset esitykset ja näyttelyt täydentävät maaseudun muutoin ehtyvää kulttuuritarjontaa. Samalla alueiden elinvoima lisääntyy.

Pyyteetön osallistuminen yhteisen hyvän eteen tuottaa monille mielihyvää. Ihmisissä on sisäänrakennettu tarve olla merkityksellisiä ja useimmilla meistä on myös halu olla apuna kanssaihmisillemme jos vain mahdollista. Yhteisöllinen toiminta voi lisätä työttömien osallisuutta ja ehkäistä siten syrjäytymistä.

Omalla kotiseudullani toimivan kesäteatterin ongelmana on jopa runsaudenpula innokkaista harrastajanäyttelijöistä. Näiden ihmisten esiintymishalukkuus ja ilmaisukyky herättävät minussa vilpitöntä ihailua.

Teatterin teko vaatii myös hyvillä suunnittelu- ja projektinhallintataidoilla varustettuja ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan vetovastuun käytännön asioiden järjestelystä.

Liikenteenohjaajat, lipunmyyjät, lavasteiden rakentajat ja monenmoiset muut nikkarit ovat niitä, jotka viime kädessä pitävät kokonaisuuden pyörät pyörimässä.

Kaikkiin näihin tehtäviin löytyy vuosi toisensa jälkeen vapaaehtoisia. Maaseutuun onkin tässä mielessä vaikea liittää määritteitä ”taantuva” tai ”näivettyvä”. Valmiutta toimeliaisuuteen on yhtä paljon kuin kaupungeissakin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit