Kolumnit

Vihreät käpertyy kuplaansa

Jukka Koivula
Kolumnit 10.08.2018

Jukka Koivula: Vihreiden nykylinja ei vaikuta maakuntien kannalta lupaavalta.

Vihreän liiton kannatuksen painopiste on ollut sen perustamisesta, 1980-luvun lopulta lähtien, hyvin voimakkaasti pääkaupunkiseudulla.

Yliopistokaupunkien ulkopuolisessa Suomessa vihreät koetaan usein paitsi Helsinki-keskeiseksi ja maakuntien elämästä vieraantuneeksi, myös lähinnä marginaalikysymyksiin keskittyväksi porukaksi.

Vihreiden pitäisi onnistua keräämään merkittävästi uutta kannatusta muualta maasta, jotta se nousisi aidosti taistelemaan Suomen suurimman puolueen asemasta.

Vihreiden sisällä muutospaineet on tiedostettu.

Edellinen puheenjohtaja Ville Niinistö hyödynsi täysimääräisesti vihreiden oppositioasemaa Sipilän hallituksen tehdessä epäsuosittua leikkauspolitiikkaa.

Vaikka Niinistö syyllistyi aika ajoin sumeilemattomaan populismiin, kykeni hän myös puhuttelemaan sellaisia liberaalia keskiluokkaa edustavia äänestäjiä, jotka tyypillisesti ovat äänestäneet vaaleissa keskustaa tai kokoomusta.

Oltiin tilanteessa, jossa keskusta ja kokoomus leikkasivat rajusti koulutuksesta ja sosiaalipalveluista. Toisaalta oppositiossa oleva Antti Rinteen SDP näyttäytyi monen silmissä tunkkaisena ja vanhanaikaisena.

Vaikutti jo hetken siltä, että vihreille voisi olla avautumassa tie ennennäkemättömään vaalimenestykseen.

Kun Touko Aalto valittiin kesäkuussa 2017 Tampereella vihreiden puheenjohtajaksi, olivat odotukset korkealla.

Aalto oli edellisenä keväänä johdattanut puolueensa maanvyörymävoittoon kotikaupungissaan Jyväskylässä, tehden perinteisesti punamultaisesta maakuntakaupungista kerralla vihreän.

Keski-Suomen vaalipiiriä edustavan Aallon valinnan takana oli pitkälti juuri ajatus vihreän yleispuolueprojektin vauhdittamisesta. Tavoitteena on ollut kolmen vanhan suuren puolueen haastaminen kaikilla politiikan sektoreilla ja koko maassa.

Juuri siksi on ollut yllättävää seurata, miten Aallon puheenjohtajakaudella vihreät on päinvastoin käpertynyt entistä syvemmälle cityvihreään kuplaansa.

Tukholman homobaareissa bilettävä ja vegaanista ruokaa hehkuttava puheenjohtaja vetoaa varmasti vihreiden ydinkannattajiin, mutta liikkuvien äänestäjien suuri joukko kaipaisi mieluummin uskottavia vaihtoehtoja talous-, sosiaali- ja koulutuspolitiikassa.

Erityisen vaikea Tampereen pohjoispuolisessa Suomessa on sulattaa vihreää metsäpolitiikkaa, jossa metsien käytön lisäämistä vastustetaan henkeen ja vereen.

Vihreiden ajama tiukka linja on vahingollinen maakuntien taloudelle, kotimaisen uusiutuvan energian käytön lisäämiselle sekä fossiilitalouden vastaiselle taistelulle.

Touko Aallon ei ole vielä myöhäistä kääntää kelkkaansa, mutta kiire alkaa jo olla.

Eduskuntavaalit ovat ensi keväänä, eikä vihreiden nykylinja vaikuta maakuntien kannalta lupaavalta.

Myös puolueen valtapesäkkeessä Helsingissä kuplii. Vuosi sitten puheenjohtajakisassa Aallolle hävinnyt Emma Kari kannattajineen on nyreissään. Tappio kaivelee yhä eikä nykymeno vakuuta. Avoin kritiikki nykyistä puheenjohtajaa kohtaan yltyy.

Kun vihreät sekoilevat, SDP kiittää. Sipilän hallituksen epäsuosio sataa tällä hetkellä lähes täysimääräisesti Rinteen joukkojen laariin.