Kolumnit

Ympäristöargumentit, joista on jo aika luopua

Terhi Pape-Mustonen
Kolumnit 03.09.2018

Ilmastonmuutos, sukupuuttoaalto ja ympäristön pilaantuminen. Kolme aihetta, joiden pohtiminen voi hyvinkin pilata päivän.

Ei ihme, että aiheesta kirjoitettujen juttujen kommenttikentät täyttyvät vastuun välttelystä ja muka-totuuksista. Tässä muutama yleisin väite ja se, mitä mieltä niistä olen itse.

1. Intian ja Kiinan päästöt ovat niin suuret, että suomalaisten päästöillä ei ole mitään merkitystä.

Jokaisella ihmisellä on ympäristöstä itsensä, ei kotimaansa, kokoinen vastuu. Mitä enemmän valtaa yksilöllä on, sitä suurempi vastuu on.

Suomalaiset ovat rikkaampia, koulutetumpia ja elävät pidempään kuin intialaiset ja kiinalaiset. Siksi heillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ja ottaa vastuuta ilmastonmuutoksesta sekä politiikassa että omissa kulutusvalinnoissaan. Näytetään tietä, ei heittäydytä lapsellisiksi uhreiksi.

2. Ilmastonmuutos ei ehkä ole ihmisen aiheuttama.

Oletetaan, että väite pitäisi paikkansa. Entä sitten?

Fossiiliset polttoaineet ovat energianlähteeksi ja raaka-aineeksi joka tapauksessa surkea valinta. Niiden hankkiminen tuhoaa ja saastuttaa ekosysteemejä ja aiheuttaa monissa maissa vakavia konflikteja.

Harva ilmastoteko on sellainen, josta ei ole hyötyä myös sukupuuttoaallon tai ympäristön pilaantumisen estämisessä. Siksi ilmastonmuutosskeptisyys vaikuttaa lähinnä tekosyyltä laiskuudelle.

3. Kasvisruoka on ideologinen valinta.

Liharuuan ideologinen perusta on, että eläin on sallittua tappaa ravinnoksi. Rautakaudella eläinproteiinille ei juuri ollut Suomessa vaihtoehtoja, joten siitä tuli elinehto. Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus valita myös kilpaileva, tappamisen kieltävä tai sitä rajoittava ideologia.

Lihansyöjät ovat ravintoketjun huipulla. Tästä asemasta luopuminen herättää ehkä psykologisen huolen yhteisön heikkenemisestä. Suomalaisten terveys on kuitenkin vaarassa eläintuotteiden ahmimisen, ei kasvisruuan takia.

4. Vain lapsettomuudella on merkitystä ympäristövalintana.

Vapaaehtoiselle lapsettomuudelle tai lasten lukumäärän rajoittamiselle on monia hyviä syitä ja luonnonsuojelu voi olla yksi niistä.

YK:n ihmisoikeuksien 16. artiklassa todetaan kuitenkin: "Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia."

Jos ihmisoikeudet toteutuisivat kaikkialla, olisimme hyvin lähellä väestöräjähdyksen ratkaisua. Silloin kaikilla maailman naisilla olisi mahdollisuus hankkia koulutus ja elinkeino, perustaa perhe vasta täysi-ikäisinä sekä suunnitella lastensa lukumäärä ilman pelkoa korkeasta lapsikuolleisuudesta.

Harva suomalainen on siinä tilanteessa, ettei hänellä olisi vapaata ja vakaata tahtoa ja keinoja päättää lapsiensa lukumäärästä. Kun toisen perhe-elämään ja identiteettiin puututaan ympäristösyistä aggressiivisesti syyllistäen, ollaan hyvin lähellä hänen ihmisarvonsa kyseenalaistamista.

Ennen sitä on kyseenalaistettava kaikki muu, kuten valintamme ostoksissa, ruuassa, liikkumisessa ja asumisessa. Hyvistä valinnoistaan saa ja kannattaa olla ylpeä ja onnellinen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT