Kolumnit

Passiivinen metsänomistaja ilmoittautuu

Heli Virtanen
Kolumnit 05.09.2018

Vaan ehkä suvussa onkin tehty tietoinen päätös paikata valtion kassavajetta?

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet jännää opettelemisen aikaa: on tullut opeteltua kuolinpesän purkamista ja metsätilan jakamista. Kumpikaan ei ole käynyt turhan helposti.

Luonnollisesti sinä aikana taimikot ovat jääneet raivaamatta ja juurikääpäkohteet päätehakkaamatta.

Oppitunti 1: Perintöveroista.

Jos on lapseton kahdeksankymppinen mutta monilapsisesta perheestä, kannattaa harkita vakavasti testamentin tekemistä. Useimmat samaa ikäluokkaa olevat sisarukset eivät ole tilanteessa, jossa varsinaisesti hyötyisivät saamastaan perinnöstä.

Perintöverojen maksamisen kannalta turhauttavin tilanne on, jos sisarukset perivät vuoron perään toisiaan ja perintöverot maksetaan joka vaiheessa, uudestaan ja uudestaan.

Vaan ehkä suvussa onkin tehty tietoinen päätös paikata valtion kassavajetta?

Ellei, sisaruksista rikkaimman kannattaisi ainakin olla pitkäikäisin. Toinen konsti on kuolla alle kahden vuoden välein. Silloin jälkimmäinen perijä välttyy veroiltaan kokonaan tai osittain.

Jos päättää kuitenkin tehdä testamentin jollekulle rahaa todennäköisemmin tarvitsevalle, hienointa olisi, että perinnöstä olisi irrotettavissa helposti rahaa perintöverojen maksamiseen. Perintöverolasku tuppaa tulemaan verottajalta aika paljon nopeammin kuin perittyä omaisuutta saa realisoitua.

Oppitunti 2: Kuolinpesistä.

Kuolinpesän jakamisesta saa helposti riidan aikaiseksi. Siksi kukaan ei viitsisikään siihen ryhtyä, ja kuolinpesillä on taipumusta jäädä olemaan vuosikausiksi.

Vuosikausia olemassa ollut kuolinpesä, johon on tullut osakkaita, jotka ovat perineet edellisten osakkaiden osuuksia, on entistä mahdottomampi purettava.

Kuolinpesää purettaessa jokaisella osakkaalla on oma näkemyksensä siitä, mikä neljäkymmentä vuotta vanhan traktorin tai omakotitalon kalusteiden arvo on. Osakkeita kaikkien tekisi mieli.

Seuraa valtava määrä tapaamisia, sähköposteja, puheluita, tuohtuneita äänenpainoja.

Lopulta hahmotelma perinnön oikeudenmukaisesta jaosta on olemassa ja lakimies laatii paperin, johon kaikki vetävät nimensä alle. Hetken tunnelma on yksiselitteisen helpottunut.

Oppitunti 3: Metsien pirstomisesta.

Moneen kuolinpesään kuuluu metsätila, joka pitää joko myydä tai jakaa, jotta kuolinpesän jakamisesta tulee yhtään mitään. Tässä tapauksessa metsätila on päätetty pirstoa.

Lainhuudatuksesta siirrytään jouhevasti tilan lohkomiseen, joka ei sekään käy hetkessä.

Tällä välin maanomistaja on sentään ehtinyt kävelylle metsäänsä ensimmäisen kerran.

Vaikka Metsään.fi-palvelu ilmoittaa punaisella kiireellisesti hoitoa vaativista kuvioista, työt seisovat, sillä kiinteistötunnus puuttuu. Paikalliselle metsästysseuralle ei voi kirjoittaa maanvuokrasopimusta, kun kiinteistötunnus puuttuu. Metsänhoitoyhdistyksen jäseneksikään ei viitsi liittyä ilman kiinteistötunnusta.

Ehkä kiinteistötunnuksen puuttuminen ei ole este edellä mainituille, mutta kuka jaksaisi ottaa siitä tässä vaiheessa selvää?

Vaan ei se mitään. Kohta on uusi kesä, ja ehkä taimikot saadaan silloin raivattua. Sitä odotellessa voi ruveta pohtimaan vaikka metsäveroilmoituksen laatimista.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT