Kolumnit

Kauppa ratkaisee tuottajan kohtalon

Jouni Kemppainen
Kolumnit 07.09.2018

Jouni Kemppainen: "Olisi pystyttävä kehittämään tapa, jolla suomalaiset kuluttajat voisivat halutessaan maksaa kotimaisista tuotteista nykyistä parempaa hintaa."

Maatalouden kriisipaketin julkistamisesta on nyt runsas viikko, mutta viljelijöiden asia on yhä ratkaisematta. Myönteistä on, että asiasta keskustellaan. Tätä hetkeä suomalainen maatalous ei saa hukata.

Kun tietoisuus kotimaisen tuotannon ongelmista lisääntyy, katseet kohdistuvat yhä tiukemmin kauppaan. Se on alan edunvalvonnasta huolehtivassa Kaupan liitossa havaittu. Jäsenyritystensä toimintaan liitto ei tietenkään puutu, mutta alan sääntelyn lisäämiseen se suhtautuu kriittisesti.

Sen verran tilannetajua Etelärannassakin on ollut, ettei ruokavaltuutetun tehtävän perustamista tai muita tuottajien tukitoimia ole nyt vastustettu, ainakaan julkisesti.

Liiton puheenjohtaja, K-ryhmän ykköspomo Mikko Helander on ollut asiassa aktiivinen. Hänen ketjunsa ilmoitti muun muassa MT:n etusivulla julkaistussa mainoksessa K-kauppojen kaksinkertaistavan Tuottajalle kiitos -tuoteryhmän tuottajille menevän osuuden. Jo aiemmin Helander on varsin suorasukaisesti ihmetellyt elintarviketeollisuuden tehottomuutta (MT 25.5.).

Erityisesti tuottajien itsensä omistamien isojen yhtiöiden vaatimattomaan kykyyn viedä läpi hinnankorotuksia on kiinnitetty huomiota.

Samalla jatkuvasti elävä spekulaatio kahden suuren suomalaisen lihatalon isommasta tai pienemmästä liittoutumasta vain vahvistuu. Viimeksi asian nosti esiin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) (MT 25.8).

Suorimmin syyttävä sormi osoittaa kuitenkin S-ryhmää. Osin syystä, osin syyttä.

Kun K-ryhmä kertoi käytännön toimista, Taavi Heikkilän johtama S-ryhmä arvosti etusivun mainoksissaan suomalaista lähiruokaa ja kehotti kuluttajia tuntemaan sen. Ryhmä on niin sitoutunut halpuuttamisen, ettei se kykene viestimään mitään sellaista, joka oikeasti tuottajaa tukisi.

Samalla pitää muistaa, että S-ryhmän kautta kulkee valtava määrä suomalaisten tilojen tuottamaa ruokaa.

Osa osuuskaupoista haluaisi varmasti vielä lisätä lähiruuan tarjontaa reilummallakin hinnalla, mutta ketjun strategiaan se sopii huonosti. Kun K-ryhmä ei leimallisesti kilpaile hinta edellä, S-ryhmä kilpailee. Suurelta osin Lidlin pelossa.

Jos S-ryhmä ei tässä asiassa liiku, isoa muutosta tuottajan tai elintarviketeollisuudenkaan osalta on vaikea nähdä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston uusi pääjohtaja Kirsi Leivo kantaa huolta maatalouden toimintaedellytyksistä sekä päivittäistavarakaupan ja elintarvikeketjun keskittymisestä (MT 5.9).

Kilpailulainsäädännön tarjoamiin mahdollisuuksiin asian ratkaisemiseksi Leivo suhtautui varauksellisesti. Sen sijaan perusteilla olevan ruokavaltuutetun mahdollisuuksiin hän uskoi vahvemmin.

Lausunto kuvaa neuvottomuutta ison ongelman edessä. Isot odotukset kohdistuvat nyt hallituksen asettaman selvitysmiehen Reijo Karhisen työhön.

Suomalaisten puhtaiden ja eettisesti tuotettujen elintarvikkeiden vienti ja sen kaikenlainen edistäminen ovat joka tapauksessa avain ratkaisuun. Myös tilojen toiminnan tehostaminen on välttämätöntä.

Katse kohdistuu kuitenkin kauppaan. Sen olisi pystyttävä kehittämään tapa, jolla suomalaiset kuluttajat voisivat halutessaan maksaa kotimaisista tuotteista nykyistä parempaa hintaa. Näitä vastuullisia kuluttajia on.

Tuottajan ahdingon lisäksi myös ekologisuus painaa nyt valinnoissa. Kotimainen ruoka on nyt isommassa arvossa kuin kenties koskaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit