Kolumnit

Aurinkoa maan alle

Jouko Kyytsönen
Kolumnit 12.09.2018

Jos kalliota lämmittää heinäkuussa, onko se vielä marraskuussa normaalia lämpöisempää?

Olen huomannut toimittajan työssäni, että laadukasta, rivakkaa ja aikaansaapaa työntekoa on oikein mukavaa ja palkitsevaa katsella. Parhaimmillaan tuntuu, että siinä on mukana vahvasti itsekin, kun hommat etenevät sujuvasti ja tehokkaasti.

Tällaista toimintaa olen nähnyt muun muassa rakennustyömaillani ja kun tuttava valmisti polttopuita klapikoneella.

Itsekin olen puita tehnyt viime syksyn myrskyn jäljiltä, ja ainakin aikaa on mennyt. Yksi halkovaja on täynnä sekä sisältä että ulkoa, saunalla on muhkeat pinot ja kaupunkivarastossa lisää. Saa sataa, myrskytä, salamoida, pitää pakkasta eikä hallanvaara heilauta. Puuta on.

Muutenkin olen ollut energiarintamalla kiireisenä. Mökille on hankittu ilmalämpöpumppu ja kaupunkiin maalämmön rinnalle aurinkosähkö. Varaavia takkoja on kaksi, avotakkoja yksi ja kiukaita kaksi.

Aurinko paistoi muuten kirkkaasti koko kesän kaiket päivät elokuun puoliväliin asti, kunnes paneelit asennettiin. Sen jälkeen onkin ollut pilvistä.

Aurinkosähkön paha vika on tietysti, että kun eniten sähköä tarvitsee talvipäivänä illansuussa, sitä ei tule yhtään.

Kannattavuus on silti kohtalainen, sillä paneelien hinnat romahtivat muutama vuosi sitten ja edelleen hinta halpenee vuosittain pari prosenttia.

Paneeleita kannattaa asentaa vain sen verran, että ne eivät tuota juuri yli oman käytön. Kun aurinko korvaa ostosähköä, säästyvät siirtomaksut ja verot. Niiden osuus on kaksi kolmannesta koko sähkölaskusta.

Paneelit maksavat itsensä kyllä takaisin, mutta aikaa kuluu ehkä 15 vuotta. Paneelit kestävät kuitenkin 30 vuotta, tosin tasasähkön verkkosähköksi muuttava invertteri pitää uusia siinä ajassa ainakin kerran.

Uusista paneeleistani jää jonkin verran yli käytön. Nyt olen pohtinut, miten lisätä omaa käyttöä. Kyselin jo kunnollisen akun hintaakin, mutta se on kyllä niin korkea, ettei hankinta kannata.

Talossa eniten sähköä vie maalämpöpumppu. Oiva ratkaisu olisi, että se kävisi pääasiassa silloin, kun aurinko paistaa kirkkaimmillaan.

Tulevaisuuden järjestelmissä tuollainen automaattiohjattu järjestelmä on tietysti itsestäänselvyys, mutta kuinkahan se järjestyy yli 15 vuotta vanhaan systeemiin?

Kyselin jo pumpun valmistajalta, pystyykö pumpun käynnin rajoittamaan aikakatkaisulla vain niihin tunteihin, kun sähkö on halpaa. Silloin käytössä oli pörssisähkö. Valmistaja kuitenkin kielsi ehdottomasti äkkikatkot, pumppu särkyy.

Yksi vaihtoehto on, että pumppu käy vain päivällä ja kuumentaa silloin vesivaraajan, jota kulutetaan illalla. Ajatus ei kuulosta kovin mahdottomalta toteuttaa. Saapa nähdä, mistä löytyy noheva lvis-asentaja, joka tähän tarjoaa ratkaisun. Netistä ei tällaista tietoa helposti löydy.

Vielä pitemmälle auringon käyttö menee silloin, kun ylimääräisellä sähköllä pumpataan lämpöä maan sisälle 200 metrin porakaivoon. Jos kalliota lämmittää heinäkuussa, onko se vielä marraskuussa normaalia lämpöisempää? Puolikin astetta jo auttaa.

Kuka osaa toteuttaa tällaisen vanhaan maalämpösysteemiin? Onko se edes mahdollista?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT