Kolumnit

Nokian pitkä varjo

Jouni Kemppainen
Kolumnit 28.09.2018

Jos yrityskulttuuri sallii huutamisen ja pelolla ohjailun, on vaikea keksiä syitä, miksi tästä ei voisi avoimesti puhua.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on rohkea mies. Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 23.9.) hän puuttui suomalaisen yrityselämän hallitustyöskentelyn menettelytapoihin ja luottamuksellisuuteen poikkeuksellisen suoraan. Vaikka julkisuudessa suurimman huomion on saanut Siilasmaan kritiikki Nokian suuruuden luojana pidettyyn Jorma Ollilaan, miehen muutakin viestiä kannattaa pohtia tarkasti.

Kun Nokia lähti Ollilan johdolla 90-luvulla syvistä vaikeuksista maailmanlaajuiseen loistoon, yhtiö nousi samalla lamasta toipuvan Suomen itsetunnon symboliksi. Maailman osakemarkkinat reagoivat suomalaisyhtiön tulostietoihin, ruotsalainen kilpailija vaipui pois rinnalta ja jättiveroja maksavaa yhtiötä kuunneltiin tarkasti suomalaisen politiikan johdossa.

Aivan oikein Siilasmaa kysyykin: miten tästä asemasta yhtiö voi ajautua uudelleen tilanteeseen, jossa se joutui taistelemaan olemassaolostaan?

Ollilalla ja hänen luomallaan nokialaisella yrityskulttuurilla oli vaikutus molempiin suuntiin. Hyvä kysymys on edelleen, tuliko Siilasmaan esittämä pelolla johtaminen osaksi Nokian johtamistapaa vähitellen vai oliko tapa huutaa ihmisille sisäänrakennettuna yhtiössä jo ennen Ollilankin aikaa?

Joka tapauksessa Nokiaa läheltä seuranneille yhtiön johtoon liittyvä tapa käyttäytyä ei tule erikoisena yllätyksenä. Suomalaiseen keskustelukulttuuriin on vain kuulunut, ettei yritysten sisäisistä asioista, ainakaan hallitustasolla, laajemmin huudella.

Siilasmaan ulostulon jälkeen tämäkin asia voi muuttua. Ei tosin välttämättä. Muun muassa Nesteen ja Suomisen hallitusten puheenjohtaja ja hienon toimitusjohtajauran itsekin tehnyt Jorma Eloranta suhtautuu nuivasti hallitusten sisäisten asioiden esille tuomiseen (KL 25.9).

Eloranta ei varmasti ole ajatuksineen yksin.

Elinkeinoelämälle itselleen avoimuus johdon käytöksen osalta tekisi kuitenkin hyvää. Siilasmaan haastattelun jälkeen tämäkin asia Suomessa voi muuttua. Jos yrityskulttuuri sallii huutamisen ja pelolla ohjailun, on vaikea keksiä syitä, miksi tästä ei voisi avoimesti puhua.

Yritysten ja yrittäjien dna:han kuuluu omien asioiden pitäminen visusti itsellä. Yrityssalaisuuden taakse ei voi silti kaikkia asioita kätkeä.

Keskustelu Nokian aiemmasta yrityskulttuurista on merkittävää myös koko suomalaisen yrityskentän kannalta. Niin paljon kulttuuria siitä on eri puolille yhteiskuntaa levinnyt. Osa tästä on sitä, jolla menestytään avoimessa kivikovassa kilpailussa ja saadaan aikaiseksi menestyviä tuotteita, joita kuluttajat haluavat.

Vastaavasti monissa yrityksissä on ihmetelty, mihin Nokian menestys aikoinaan perustui. Ovatko loputtomat palaverit, tarkoitustaan etsivät ohjausryhmät, monimutkainen kielenkäyttö ja päätöksentekoprosessien seikkaperäinen setviminen juuri niitä piirteitä, joita Siilasmaa kritisoi?

Vanhan sanonnan mukaan mikään ei pelasta menestyvää yritystä. Yllättävän usein tämä pitää paikkansa.

Sekä Ollila että Siilasmaa ovat kuitenkin kertaalleen pelastaneet menestymättömän yrityksen. Tämänkin takia Nokian antamaan esimerkkiin kannattaa perehtyä. Nokialla on pitkä varjo, sekä hyvässä että pahassa.