Kolumnit

Ylensyönnistä ympäristösynti

Katja Lamminen
Kolumnit 21.11.2018

Keskustelu ruokavalion ympäristö­vaikutuksista juuttuu herkästi akselille lihansyönti vastaan kasvissyönti. Saako vegaani tässä taistelussa kaikkein kirkkaimman kruunun? Pitääkö pihvinystävän vetäytyä pottukellariin häpeämään ja opettelemaan uusille tavoille?

Ennen kruunujen kiillottamista johdattaisin keskustelun uusille urille. Totuus on, että moni meistä ylipäätään syö liikaa. Nautimme – ah niin inhimillisistä – kuoleman­synneistä: ahmimisesta ja ylensyönnistä.

Tilastojen valossa suomalaiset ovat lihavia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia. Ongelma on paitsi kansanterveydellinen myös ympäristön kannalta kimurantti.

Elopainon kasvattamiseen tarvitaan valtava määrä ruokaa, jonka tuottaminen puolestaan kuormittaa ilmastoa ja vesistöjä. Syömme sipsiä ja karkkia, palmuöljyssä uitettuja kokousviinereitä, juomme alkoholia ja limsaa. Kaikki turhaa höttöä elossa­pysymisen kannalta.

Tosin osa epäterveellisiksi leimatuista tuotteista on säästeliäitä keksintöjä. Makkaran tai broilerinnahkapullan muodossa tulevat teurasjätteetkin syödyiksi.

Asian voi nähdä niinkin, että rasvaista munkkia suurempi ympäristörikos on ostaa ja valmistaa ruokaa, jossa ei ole kaloreita.

Juustoa, jugurttia, maitoa ja vaikka mitä tuotetaan ensin ilmastoa kuormittaen, jonka jälkeen tuotteista tiristetään rasvat ja energiat pois, jotta me istumatyöläiset voisimme mässäillä enemmän.

Hölmöläisten hommaa ainakin nälkää näkevien näkövinkkelistä.

Päättäjät voisivat laatia herkuille ja kevyttuotteille ympäristöveron. Olisihan se loogista, että mitä pidemmälle jalostetaan, sen kalliimmaksi käy.

Ruuan poisheittäminen se vasta synti onkin. Suomalainen heittää roskiin yli 20 kiloa ruokaa vuosittain. Luonnon­varakeskuksen mukaan Suomen ruokahävikki vastaa noin 100 000 auton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.

Parasta tietysti olisi, jos ylijäämäruoka päätyisi jotakin reittiä nääntyvien jemeniläislasten saataville. Lähettäisin niin mieluusti omat viinerini ja leipäviipaleeni sinne sen sijaan, että kannan niitä lanteillani.

Muuta tapaa en ole keksinyt kuin lahjoittaa rahaa avustusjärjestöille, mutta ei se ravinnon jakautumisen epä­tasapainoa maailmassa poista.

Tarkoitus ei ole lietsoa painorasismia. Lihavuuden taustalla voi piillä niin paljon muutakin kuin pelkkä ylensyöminen.

Omat syömistottumuksensa kannattaa kuitenkin tiedostaa, jos haluaa miettiä planeetalle aiheuttamaansa ympäristötaakkaa. Yksi karsii lentämisestä, toinen lautaselta.

Kaikesta ei tarvitse luopua. Herkut parantavat elämän­laatua kohtuudella nautittuina.

Ehkä maailman pelastamisesta voi kuitenkin saada uudenlaisen kimmokkeen painonpudotukseen tai terveempään elämään. Kunhan ei vain vedä hommaa toiseen äärilaitaan, sillä kyllä elämäntapamaratoonarikin melko paljon syö. Kohtuus kaikessa.

Itselleni kyllä suosittelen lämpimästi käyntiä vaa’alla ja kenties vetäytymistä kaikessa hiljaisuudessa sinne pottu­kellariin paastoamaan.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT