Kolumnit

Jäyhän miehen tunnustus

Juho Mäkelä
Kolumnit 28.11.2018

Juho Mäkelä: Kaverit ovat elintärkeitä kaikissa elämän vaiheissa.

Herään joskus yöllä hikisenä painajaisesta, että olen Nurmon yläasteella. Olo helpottuu, kun tajuan, että elämäni yksinäisimmistä hetkistä on jo 20 vuotta aikaa. Silloin piti pelätä, saako vesisuihkun naamalleen tai lentääkö kumin­paloja päähän ruotsintunnilla. Pahinta oli nälviminen ja ulossulkeminen.

Etelä-Pohjanmaalla poikaporukassa sai kunnioitusta, kun ajeli mopolla, joi kiljua, poltti tupakkaa ja peitti tunteensa. Koulussa sai pärjätä vain liikunnassa ja teknisessä työssä. Lukeminen oli naurettavaa, mutta kova jätkä osasi tehdä löylykauhan. Olin kömpelö käsistäni, en omistanut mopoa ja oikeita ”siantappokenkiä”. Jos maihinnousukenkien kärki oli pehmeä, niitä kutsuttiin homojen saappaiksi.

Viime vuosina Suomessa on herätty keskustelemaan yksinäisyydestä. Aihe saa palsta­tilaa lehdissä, siitä järjestetään keskusteluiltoja televisiossa ja teemasta puhutaan jopa hallitus­ohjelmassa. Hyvä niin, sillä yksinäisyys voi tappaa. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä joskus ja joka kymmenes usein. Maailman mittakaavassa luvut eivät onneksi ole isoja.

Tutkimusten mukaan Suomessa ja muissa Pohjois­maissa yksinäisyyttä on keskimääräistä vähemmän. Aihetta tutkinut professori Juho Saari on sanonut, että tasa-arvoinen hyvinvointi­valtio on parasta lääkettä yksinäisyyden torjuntaan. Sosiaaliset sidokset ovat vahvempia ja elämän kriisi­tilanteissa ihmisellä on turvaverkkoja. Toivottavasti poliitikot tajuavat, että esimerkiksi työttömällä täytyy olla jatkossakin varaa käydä kahvilla kavereiden kanssa.

Kaverit ovat elintärkeitä kaikissa elämän vaiheissa. Olen iloinen, että minulla on nykyään paljon hyviä ystäviä. Jäyhänä suomalaisena miehenä en osaa kertoa kavereille, kuinka tärkeitä he ovat, mutta kokeillaan kirjoittaa.

Petteri: Oli mahtavaa keskustella iltaisin opiskelu­asunnossa tuntikausia politiikasta ja urheilusta. Glögiä kului mielin määrin ja välillä tunteet kuumenivat, kun olimme eri mieltä Kekkosesta ja demareista.

Risto: Ystävyys syventyi Tampereella, kun kävimme saunassa ja kuuntelimme Tapio Rautavaaran levyboksin läpi. Lapin Jenkan ja viskinjuonnin lomassa puhuttiin myös ihmissuhteista.

Jouni: Paras ystävyydenosoitus on Jääkiekkolehden syksyn erikoisnumero takuuvarmasti postilaatikossa. Harva kaveri lähtee aina muutto­avuksi satojen kilometrien päähän mahapalkalla.

Juha: Kuumaveriset isoisämme tekivät metsä­kauppoja Sahalahdella 50 vuotta sitten. Välillä verisuoni pullistuu, mutta kanssasi juttelu on terapeuttista.

Hannu: Painimme joskus, kun musiikkimausta tuli erimielisyyksiä. Olet kuitenkin kaveri, jonka kanssa voi keskustella tuntikausia vanhoista Suomi-filmeistä, historiasta ja kirjallisuudesta.

Kari: Siitä on kohta 30 vuotta, kun menimme isoisäsi autolla yhdessä seurakunnan päiväkerhoon. Ystävyys on säilynyt. Otetaan taas joskus shakki-matsi ja yritetään olla paiskomatta nappuloita.

Emilia: Kiitos mahtavista Tinder-kuvista, jotka otit Kalliossa. Ne auttoivat löytämään ihanan naisen elämääni.

Pahoittelut muille kavereille, että palstatila loppuu kesken. Monilla on teini-iässä yksinäistä ja vaikeaa, mutta tärkeät ihmiset voi löytää elämäänsä myöhemminkin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT