Kolumnit

Demarit retkeilevät nyt maalla

Jouni Kemppainen
Kolumnit 30.11.2018

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne tutustuu parhaillaan maaseudun elämään. Vaikka osa demari­pomon lausumista on herättänyt hilpeyttä ja osa huolta, hänen mielen­kiintoaan maakuntien asioihin kannattaa tervehtiä ilolla. Asiantuntemuskin lisääntyy usein innostuksen myötä.

Erikoisin tulkinta Rinteen maaseutuajattelusta kumpusi Sunnuntaisuomalaisen jutusta, jossa hänen tulkittiin vastustavan lannan levitystä pelloille. Myöhemmin hän oikoi mielikuvaa. ”Ei tule sellaista päivää, että SDP:n puheenjohtaja seisoo pellon laidalla estämässä lannan­levitystä”, Rinne visioi (MT 28.11).

Näin varmasti on ja Rinne puhui mahdollisuudesta kehittää tapoja, joilla lannasta voitaisiin tehdä biokaasua. Tästä hän on puhunut aiemminkin muun muassa MTK:n valtuuskunnassa (MT 23.11).

Tuossa illallispuheessaan Rinne lupasi maataloudelle muutenkin huomattavan paljon. Hänen mukaansa Euroopan ja Suomen on huolehdittava ruuan omavaraisuudesta, maatalouden tukien pitäisi olla sidoksissa tuotantoon ja niitä pitäisi kohdentaa erityisesti aktiiviviljelijöille.

Lisäksi hän kertoi kannattavansa eduskunnan käsittelyyn tulevaa elin­tarvikemarkkinalakia. Maatalouden kannattavuudesta Rinne muisti olla yleisesti huolissaan.

Seuraavan hallituksen pääministerikandidaatin lupaukset kannattaakin nyt panna muistiin. Samalla on syytä huomata, ettei hän puhunut mitään puolueensa kannasta maa- ja metsä­talouden kiinteistöveroon. Myös maa­taloustuen jakamisen yksityiskohdista ja luomurahoista hän vaikeni visusti.

Olennaisinta Rinteen puheessa oli hänen uusi kantansa Suomen metsien hakkuu­mahdollisuuksiin. Aiemmin hän on todennut, ettei hakkuita ole mahdollista lisätä. Myöhemmin hän on korjannut lausumiaan ja MTK:n valtuuskunnassa Rinne totesi selvästi, että niitä voidaan vastuullisesti lisätä. Uutta linjausta helpottivat aiemmin samana päivänä esitetyt uudet Luken laskelmat suomalaismetsien aiempaa huomattavasti suuremmista hiilinieluista.

Ilmastoteemat ovat nousemassa vahvasti pääosaan myös Rinteen vaalipuheissa. On myös päivänselvää, että ne koskettavat vahvasti juuri maaseutua ja maaseudun elinkeinoja. Samalla on syytä varmistaa, että hiiltä sitovaa maaseutua kohdellaan tässä taakanjaossa oikein.

Paitsi hiilen sidonta, myös sen ilmakehään päästäminen on jatkuvasti pidettävä ilmastokeskustelussa mukana. Rakentamisen, lentämisen ja yleensä kuluttamisen ohjaamista nykyistä kestävämmälle tasolle on nostettava mukaan keskusteluun. Samoin kotimaisen maatalouden tuotannon ilmastoedut suhteessa tuontiruokaan jäävät yhä helposti varjoon.

Vaalitaistelun kiihtyessä kaikki mielenkiinto, jota maakunnat saavat osakseen, on hyvästä. Tässä suhteessa muidenkin puolueiden kannattaisi retkeillä maaseudun ihmeellisessä maailmassa. Mitä useampi siihen ihastuu, sen parempi.

Erityisen tarkkana äänestäjien kannattaa olla niiden puolueiden ja ehdokkaiden osalta, jotka eivät tätä mielenkiintoa osoita. Heitäkin on.

Edessä on maaseudun kannalta tärkeä vaalivuosi. Aktiivisella osallistumisella on nyt poikkeuksellisen paljon saavutettavissa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT