Kolumnit

Ruoka kaikkien hampaissa

Riitta Mustonen
Kolumnit 19.12.2018

”Lihansyönnistä tulee massiivinen ongelma”, ”Lihansyönti koettelee maapalloa” ”Lihansyönnin kasvu uhkaa ympäristöä”.

Nämä ovat tuttuja otsikkoja tältä syksyltä. Tutkijat varoittavat kasvavan lihansyönnin vaaroista ja media tarttuu aiheeseen.

Ilmastonmuutos on tosiasia, ja sen hidastamiseksi on tehtävä jotain. Helpointa on puhua syömisestä, sillä jokainen meistä syö joka päivä ja voi siten kokea vaikuttavansa.

Mutta kun ruuasta puhutaan tähän sävyyn, niin ruokailusta tulee syyllinen olo. Luulen, että myös lihan- ja jopa maidontuottajatkin kokevat olevansa, jos eivät nyt ihan rikollisia, niin pahan­tekijöitä kumminkin.

Mikä on todella ikävää, sillä näinhän ei ole. Suomen oloissa nurmi kasvaa erinomaisesti, ja siksi maitotuotteet ja naudanliha ovat luontevia ja tärkeitä osia kotimaisessa ruuan­tuotannossa.

Lisäksi nurmiviljely on toimiva osa viljelykiertoa ja sitoo ilmakehästä typpeä peltoon sisältäessään apilaa.

Onko lihan syömisestä sitten syytä ahdistua? Kyllä on, jos liha kuuluu joka ateriaan ja sitä syö runsaasti. Mutta ilmeisesti vähemmistö meistä kuuluu tähän ryhmään, sillä me suomalaiset syömme keski­määrin suunnilleen sen verran lihaa kuin suositellaan.

Ravitsemussuositukset kehottavat rajoittamaan punaisen lihan syönnin 500 grammaan viikossa. Suosituksessa on otettu huomioon terveyden lisäksi myös ympäristö­vaikutukset. Keskimääräinen kulutuksemme on 520 grammaa.

Siis keskimäärin mihinkään isoon muutokseen suurimmalla osalla ei ole tarvetta.

Toki lihanhimoisen on syytä tarkistaa tapojaan, jo terveydellisistäkin syistä, mutta onko järkeä syyllistää meitä kaikkia, niin syöjiä kuin ruuan tuottajia ilmaston pilaamisesta?

Näin joulun alla voisi mieluummin puhua kaikesta muusta kuluttamisesta, joka rasittaa luontoa.

Miksi esimerkiksi lelut pakataan muoviin, ja miksi joka joulu pitää saada uusia leluja? Pitääkö joululomalla lentää Thaimaahan ja onko syytä houkutella yhä useampia aasialaisia lentämään Suomeen?

Tai yleisestikin voi ihmetellä, miksi kodinkoneet tehdään kestämään vain viisi vuotta? Miksi usein tulee halvemmaksi hankkia uusi kodinkone kuin korjata vanha? Miksi kännyköiden takuu on vain kaksi vuotta ja sen jälkeen onkin jo hankittava uusi malli? Entä miksi kumi­saappaat kestävät käytössä vain vuoden?

Elän parhaillaan vaihetta, jolloin lapset perustavat omia kotejaan. Samaan aikaan isovanhempien kodit tyhjenevät, kun edellisestä sukupolvesta aika on jättämässä.

Nyt olisi hyvä tilaisuus varustaa nuorten koteja edellisen sukupolven tavaroilla – mutta arvatkaa, kelpaavatko ne. Eivät tietenkään, eivätkä kelpaa paljon muuallekaan. Katsopa vaikka netin kirppu­torilta, montako sohva­kalustoa tai pöytäryhmää siellä on myynnissä. Ei sata, eikä tuhat vaan monta tuhatta.

Ruokaan palatakseni: myös jouluna on järkevää syödä lihaa kohtuullisesti niin kuin useimmat meistä tekevätkin ja kaiken kaikkiaan koostaa ruokavalionsa moni­puolisesti ja kasvispainotteisesti. Ja syödä hyvillä mielin sen, minkä syö.

Kaikkein järkevintä on ostaa ruokaa vain sen verran kuin syö. Pahin ympäristö­teko ruuan suhteen on heittää sitä hukkaan. Siitä on syytäkin syyllistyä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT