Kolumnit

Mahdollisuuksien näkökulma

Meri Vilen
Kolumnit 31.12.2018

Meri Vilen: Viisas kansakunta sijoittaa tutkimukseen ja koulutukseen.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että hyönteisen ruuansulatusjärjestelmä olisi bioreaktori. Vähän niin kuin naudan pötsi mutta yksinkertaisempi tutkia.

Tämän sisäistettyäni kiinnostukseni hyönteisiä kohtaan kohosi moninkertaiseksi. Kyse ei siis olekaan ryhmästä haitallisia tai häiritseviä surisijoita vaan kokonaisesta löytämistään odottavasta maailmasta.

Kutkuttavinta hyönteismaailmassa on sen lääketieteellinen potentiaali. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat nimittäin sitä mieltä, että tulevaisuuden antibioottien korvaajat voivat hyvinkin löytyä hyönteisistä tai niiden avulla.

Ajatus ei ole perusteeton, sillä hyönteisissä olevan kitiinin oletetaan stimuloivan vastustuskykyä. Ainakin kanojen ja kalojen terveyttä hyönteisrehun on todettu parantavan.

Kitiinin terveysvaikutusten lisäksi hyönteisillä on tehokkaasti bakteereita tuhoavia proteiineja.

Biologien kanssa saman pöydän ääressä vietetty hyönteisaamupäivä sytytti minussa innokkaan toiveikkuuden. Miten hienoa olisikaan, jos Suomessa kehitettäisiin vastaus antibioottiresistenssi-ongelmaan.

Ja miksei? Onhan meillä täällä ihan yhtä teräviä ihmisaivoja kuin muualla maailmassa. Kyse on vain siitä, että tutkimukseen lähdetään ohjaamaan määrärahoja.

Jos asia olisi minusta kiinni, lähtisin kokoamaan hyönteisten ympärille tieteenaloja yhdistävää tutkimusryhmää. Toimisin nopeasti, jotta saisin pisteet mullistavasta löydöstä kotiin.

Aina joskus asioilla on kiire, mutta aika usein tutkimuksessa käy niin, että havainnot nousevat arvoon arvaamattomaan vasta vuosikymmenien jälkeen. Näin on käynyt myös hyönteistutkimuksessa.

Joskus 1960-luvun tienoilla huomattiin, että jokin hyönteinen syö styroksia. Sitä pidettiin riesana. Nyt saman hyönteisen muovinsyöntikykyä tutkitaan ratkaisuna palloa kuormittavaan jäteongelmaan.

Jauhopukin elimistö todellakin pystyy käyttämään monia muovilaatuja energianlähteenä. Ja mikä parasta, se pystyy käsittelemään myös hyvin haitallisia mikromuoveja.

1980-luvulla Suomessa tehtiin tutkimusta, jossa koivumittarin jätöksiä siroteltiin puun ympärille. Havaittiin, että se sai puun tuottamaan vasta-aineita tuholaista kohtaan.

Tämäkin tieto on hyvä pohja uusille tutkimuksille, joilla etsitään keinoja luonnonmukaiseen tuholaistorjuntaan puutarhaviljelyssä.

Supermielenkiintoisen hyönteispäiväni kruunasi vielä paluumatkalla Forssan linja-autoasemalla Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) kanssa käyty keskustelu.

Hän kertoi olevansa matkalla budjettineuvotteluihin, ja minä kerroin hyönteisten ihmeellisestä maailmasta pyytäen häntä sanomaan neuvotteluissa sanasen tutkimusrahojen puolesta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että arvokkaimpia sijoituksia lastemme tulevaisuuteen ovat tutkimukseen ja koulutukseen suunnatut eurot, sillä avarakatseinen oppinut ihminen keskittyy katsomaan maailmaa mahdollisuuksien näkökulmasta.

Monta mielenkiintoista hyönteistarinaa jäi vielä takataskuuni. Kirjoitan niistä lisää sopivan tilaisuuden tullen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT