Kolumnit

Kaikille koululaisille iltapäivätoimintaa

Sari Penttinen
Kolumnit 21.01.2019

Sari Penttinen: Levosta ja unesta puhuvat vain harvat.

Älylaitteet ovat imaisseet lapset ja nuoret syövereihinsä, liikkumattomuus tappaa tämän kansan ja ennen kaikki oli paremmin. Nämä fraasit jokainen tuntee.

Mitään oikeasti toteuttamiskelpoista ja oivaltavaa ideaa, joka oikaisisi lasten liikkumattomuuden ja liiallisen älylaitteiden käytön syöksykierteen, en ole kuullut kenenkään esitelleen hetkeen.

Mutta sitten luin jonkun Facebook-kaverin jaon innoittamana koripallovalmentaja Henrik Dettmannin kolumnin. Kirjoitus oli julkaistu 17. tammikuuta Ylen urheilu-sivuilla ja se oli otsikoitu seuraavasti: "Miksi emme tee päätöstä, joka vapauttaa vanhemmat kuskausrumbasta, saa lapset liikkeelle ja säästää miljardeja euroja?"

Tästä kirjoituksesta löytyvät minun mielestäni ratkaisun avaimet syöksykierteen oikaisuun.

"Lapset ja nuoret eivät ole hylänneet kirkonrottaa tai hiihtämistä laiskuuttaan vaan laajamittaisten rakenteellisten kehityskulkujen seurauksena", kirjoittaa Dettmann.

Ja aamen tähän. Nykynuoret tai nykyvanhemmat eivät varmasti ole sen huonompia kuin nuoret tai vanhemmat vuosikymmeniä sitten, maailma vain oli ennen erilainen.

On ihanaa kertoa omasta lapsuudesta ajan kultaamia muistoja ja kiillotella omaa kilpeä vanhempana. Mutta eikö olisi vielä ihanampaa näiden muisteloiden sijaan tehdä konkreettisia tekoja nykynuorten ja -vanhempien hyväksi?

No mikä se Dettmannin idea sitten on? Hän ehdottaa koululiikunnan ja taideaineiden laajamittaista renessanssia yhdistettynä iltapäivätoiminnan perinpohjaisiin uudelleen järjestelyihin.



Suomeksi sanottuna, Dettmann ehdottaa, että koulupäivän päätteeksi kaikille lapsille ja nuorille tarjottaisiin mahdollisuutta ohjattuun liikunnan ja taideaineiden harrastamiseen.

Meillä yhteiskunta odottaa lapsilta suurta itseohjautuvuutta alueilla, joihin heillä ei ole valmiuksia, esimerkiksi itseohjautuvan liikkumisen aktivointi, kirjoittaa Dettmann.

"Yhä harvemman alkuiltapäivällä koulusta palaavan lapsen huoltaja on kotona. Huoltajan kotiinpaluun jälkeen alkaa puolestaan hermoja ja aikaa vaativa kuskausrumba, kun lapsia ajetaan ympäri maita ja mantuja pallopelien, viulunsoiton ja teatterikerhon perässä."

On täysin järjenvastaista, että lapset lähetetään kotiin koulusta, vaikka tiedetään, että kukaan ei heitä siellä odota. Kun vanhempi sitten työpäivän päätteeksi tulee kotiin, rauhallisen yhdessäolon sijaan alkaa harrastusralli. Harrastusrallin erikoiskokeilla lapset pakertavat läksyt auton takapenkillä ja syövät eväitä, että ehtivät ja jaksavat sitten harrastaa. Että pärjäävät sitten elämässä. Levosta ja unesta puhuvat vain harvat.

Urheiluseurat ovat valmiita ottamaan lapset vastaan harrastusryhmiinsä keskimäärin kello 16.00 alkaen. Vaikka ne samat lapset olisivat jo kello 13.00 alkaen täysin vailla mitään järkevää tekemistä.

Aina löytyy niitä vanhempia, joille höntsäharrastaminen aiheuttaa nenän nyrpistyksen. Jos joku vanhempi haluaa varjella sitä 9-vuotiasta tulevaisuuden NHL-tähteä höntsäharrastamiselta, olisi toki mahdollista lähettää lapsi edelleen yksin kotiin koulusta. Uudelleenjärjestellyn iltapäivätoiminnan pitäisi olla toki vapaaehtoista.

Iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestely kuroisi juopaa hyvä- ja huono-osaisten lasten välillä, kun kaikilla olisi enemmän todellisia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa sekä kehittyä liikunnan sekä taideaineiden parissa. Kunpa päättäjät oivaltaisivat, mikä valtava hyvän kierre iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestelystä syntyisi.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT