Kolumnit

Kainuun matkan ihanat miehet

Terhi Pape-Mustonen
Kolumnit 04.02.2019

Muistan ikäni, miten interraililta palatessani tunsin kainuulaisuuden pyhän hehkun heti Helsinki–Kajaani-junan laiturilla. Siihen asti olin saanut itse raahata rinkkaani halki Euroopan. Viime metreillä tulivat ensimmäiset avun tarjoajat toivottelemaan matkaajaa takaisin kotiin.

Nyt Helsingissä asuessani junasta on tullut minulle melkein sukutilani eteinen. Viime matkalla itsenäisyyspäivän aikaan paikat olivat täynnä ja päiväkoti-ikäiset muksuni pingahtelivat välillä Pendolinon penkeistä kuin superpallot.

Silti kanssamatkustajien otsat pysyivät hämmästyttävän sileinä ja kaikenlaista apua tarjottiin taas.

Täpötäydessä vaunussa istui myös karskinnäköinen mies puhumassa hiukan kiusallisen oloisena puhelimeen. Olihan ympärillä melkoinen yleisö.

Mutta ei auta, miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Lapsi puhelimen päässä ehtii jo nukahtaa, ennen kuin matkanteko loppuu. Siksi loppuun on jämerästi sanottava:

"Nuku hyvin, nähdään huomenna. Iskä rakastaa sua."

Kainuun tuntien tämä oli pelkkää alkusoittoa. Isotätinikin hehkutti Citymarketissa tapaamaansa reipasta leipuria. Hän oli sattumoisin liikkunut samoilla hyllyillä kuin jauhoja ja muita tykötarpeita kerännyt nuori mies.

"Aiotko sinä piparia tehdä?" tätini rohkaistui lopulta kassajonossa kysymään.

Asiasta oli syntynyt kahden asiantuntijan kiihkeä keskustelu. Vain yksi asia jäi harmittamaan tätiäni.

"Unohdin sanoa, että jos näet tällaista muoria, niin tulehan hihasta vetämään, niin kysyn, että miten ne piparit onnistuivat!"

Olipa taas niin mukava reissu ja mukavia maakunnan miehiä. Samaan aikaan toksisesta maskuliinisuudesta eli myrkyllisestä miehekkyydestä käydään kiivasta keskustelua. Siitä ja tasa-arvosta yleensä on keskusteltu paljon, osan mielestä jo liian paljon.

Feminismiä arvostelevien mielestä miehiä mustamaalataan liikaa ja kaikesta miehekkyydestä tehdään kielteistä. Asetelma on vaikea. Sukupuolittuneet ongelmat ja väärinkäytökset kuten perheväkivalta ovat yhä liian yleisiä, mutta tietysti miehistä vain pieni joukko syyllistyy niihin.

Myrkyllisestä naisellisuudesta voisi puhua yhtä hyvin. Myös naiset käyttävät valtaa ja ylläpitävät haitallisia sukupuolirooleja. Esimerkki tästä taitaa olla takavuosien anoppi-miniäsuhde, jossa taloon tulleelta otettiin nopeasti luulot pois.

Jos nainen kommentoi ikävästi toisen naisen ulkonäköä, hän esineellistää tämän. Pilkka, kiusaaminen ja nolaaminen ovat aina vallankäyttöä.

Miehille tällainen käytös on kuitenkin aiemmin sallittu avoimemmin kuin naisille.

On höpöpuhetta, että miehet luonnostaan esimerkiksi kilpailisivat reilummin kuin naiset. Heille kilpailu on vain perinteisesti sallittu ja yleensä palkinnotkin jaettu.

Myrkyllisestä miehekkyydestä on puhuttava, koska perinteiset roolit ja niihin liittyvä vallankäyttö ovat tiukassa. Ne on kyseenalaistettava, jotta ne voitaisiin korjata.

Aihe on ajankohtainen esimerkiksi puunkuljetusalalla: haastattelemani nuori yrittäjä (MT 1.2.) on saanut sukupuolensa vuoksi lunta sisään ovista ja ikkunoista. Samaan aikaan ala kärsii työvoimapulasta. Silti syrjintään näyttää olevan varaa.

Kuten kainuulaiset miehet todistivat, yleensä miehekkyys on ihana asia. Isot, vahvat ja lämpimät kourat ovat auttaneet minua lukemattomat kerrat. Junan kyytiin ja muutenkin elämässä eteenpäin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT