Kolumnit

Uutuuskiiman pauloissa

Tuulikki Viilo
Kolumnit 13.02.2019

Tuulikki Viilo: Uudella tai erilaisella ei ole itseisarvoa.

Suomen kielen vastustamattomin sana on uusi.

Uusi antaa endorfiiniryöpyn, uusi auttaa unohtamaan ikävät muistot, uusi saa meidät tuntemaan itsemme paremmiksi versioiksi itsestämme, uusi korjaa virheet. Juuri siksi uutta pitäisi varoa.

Meitä vaivaa kollektiivinen uutuuden himo. Eivätkä tuon himon pauloissa asiat ole hyviä, ellei niitä ole tehty jollakin ennenkuulumattoman monimutkaisella ja modernilla tavalla.

Esimerkiksi nykyinen tapa kasvattaa juureksia on tästä näkökulmasta auttamattoman vanhanaikainen. Nauris maistuisi, mutta vasta kun sen on joku 3D-printannut ja robottipuutarhuri on istuttanut vihanneksen hevosenpieruilla valaistaviin vertikaaliviljelmiin.

Uutuuskiiman ajatus on läpitunkeva ja pyhittävä. Jos ei nyt ruuantuotanto kannata, se ei johdu vinoutuneesta talousjärjestelmästä, vaan siitä ettemme kyhäile jotakin uutta.

Hollannissa toimittajaryhmä vietiin katsomaan meren päällä kelluvaa navettaa. Pelkkä idean uutuus vakuutti läsnäolijat hienoudellaan. Kerrostalojen päällä kasvihuoneissa olevia tomaattiviljelmiä olisimme menneet katsomaan, mutta yritys oli juuri ajautunut konkurssiin.

 

Kaikessa suomalaiset eivät ole ihan sisäistäneet uuden autuutta. Ajamme Pohjoismaiden vanhimmilla autoilla: kiesien keski-ikä lähentelee 12 vuotta. Autoalalle pappabiileillä köröttely on myrkkyä ja autoverosta halutaan eroon, jotta kansalle jäisi rahaa Teslan hankintaan.

Ei kuitenkaan ole tähtiin kirjoitettu, että uusi olisi vanhaa luotettavampi. Tuttavani päivitti autonsa muutamaa vuotta tuoreempaan malliin. Vanhassa ei ollut mitään vikaa, mutta hänestä tuntui, että kaaran päivitys kuuluu asiaan.

Uusi auto on hyytynyt ehtimiseen tien poskeen. Ja koska se on täynnä uutta teknologiaa, sen korjaaminen maksaa maltaita.

Ammattilaisen tunnistaa alalla kuin alalla tunnistaa yleensä siitä, että hän erottaa uutuuskiiman ja oleellisen. Vaellusreitillä harrastelija paahtaa polulla vastaan tuliterässä rinkassaan painona kaikki markkinoiden ihmeet. Kokenut tietää, mikä riittää ja osaa arvostaa yksinkertaisuutta. Uutta hankitaan sinne, missä se oikeasti on tarpeen. Askel nousee keveämmin.

Joskus vain voisi olla hyvä tehdä uuden sijaan yksinkertaisesti vähemmän: ostaa vähemmän, heittää pois vähemmän, tuhlata vähemmän, matkustaa vähemmän. Uudella tai erilaisella ei ole itseisarvoa. Monet alkuperäiskansat ovat pysyneet lähes muuttumattomina vuosituhannet ja silti heidän elämäntyylinsä kuuluu maailman kestävimpiin.

Hyvät uudet ideat ovat myös harmillisen usein tylsiä. Kiekkohaittasylinteri on merkittävä suomalaiskeksintö, muttei kuulosta yhtään niin hohdokkaalta kuin kelluva navetta, heinäsirkkasmoothie tai robottipuutarhuri. Siinä on startupeja rahoittavalla sijoittajalla pohtimista.

Tämä kuulostaa köyhän selityksiltä ja niin se onkin, mutta sanon sen silti: myös vanha tuottaa onnea. Kun vanha Corolla pörähtää pakkasella nikottelematta käyntiin, suupieliin pyrkii hymy. Uusia voi ottaa itsestäänselvyytenä, mutta vanha auto on kuin vanha ystävä. Ja vanhat ystävät ovat ihmeitä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT