Kolumnit

Syyllistyvä matkailija

Stiina Hovi
Kolumnit 06.03.2019

Otsikot sen kertovat: Ennätysmäärä turisteja Lappiin. Aasialaisten luontomatkailusta toivotaan Suomelle uutta tulonlähdettä. Suomi-elokuvista ja tv-sarjoista innostuneet kiinalaiset rynnivät maahamme.

Puhumattakaan luonnonrauhaa ja joulupukkia janoavista briteistä, hollantilaisista ja saksalaisista.

Samaan aikaan toisaalla: Näin paljon nelihenkisen perheen Thaimaan-matka tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Suosi lähimatkailua, ettet kuormita ympäristöä. Lentokone tuprauttaa moninkertaisesti junaan verrattuna.

Matkailu-uutisointi on kuorrutettu ilmaston kannalta kummallisella kaksinaismoralismilla: On hyvä, että satoja koneellisia aasialaisia lentää Suomeen. Mutta huono, jos suomalaiset ottavat siivet alle ja lennähtävät kaukomaille.

Ulkomaalaisilla turisteilla täytetyt koneet tuottavat ilmeisesti vähemmän päästöjä kuin toiseen suuntaan matkaavat? Vai onko kyse siitä, että turistien tuomat rahat viherpesevät myös uutisoinnin?

Lähimatkailu olisi ympäristön kannalta suositeltavin matkailumuoto – ihan kaikille. Silloin kyllä jäisi saamatta hulppea läjä turistieuroja. Ulkomaiset matkailijat näet käyttivät vuonna 2017 Suomessa rahaa kolme miljardia euroa.

Matkailun osuus bruttokansantuotteestamme on 2,5 prosenttia. Se kuulostaa äkkiseltään vähältä mutta on suurempi kuin elintarviketeollisuus ja lähes yhtä suuri kuin maa-, metsä- ja kalatalous. Matkailuala on kiistattomasti myös tärkeä työllistäjä. (Luvut: Visit Finland)

Olisi hauska tietää, kerrotaanko aasialaismedioissa yhtä ansiokkaasti ilmastonmuutoksesta matkailun suhteen kuin täkäläisissä. Turismi kun aiheuttaa lähes kymmenesosan kasvihuonekaasupäästöistä.

Aasia keskiluokkaistuu kovaa kyytiä. Yhä useammalla on varaa matkustaa kauas. Meillä on ollut jo aiemmin. Nyt pitäisi hillitä tahtia. Aasialaisten volyymi on ihan eri luokkaa ja siellä ollaan vasta nousukiidossa.

Kotimaassa matkailu ei ole merkki köyhäilystä. Ei todellakaan. Nelihenkinen perhe saa huvipuistopäivänään kulutettua keskivertomatkailijan Kanarian-loman verran pätäkkää. Pääsyliput, ruokailut, majoitus, bensat… Raha jää sentään Suomeen.

Takavuosikymmeninä oli normaalia matkustaa lähelle. Sukuloitiin, mentiin pyörä- ja telttaretkille. Pyöräilymatkailu on lanseerattu uudelleen, nyt sitä harrastavat tiedostavimmat yksilöt.

Kotimaan luontomatkailussakin on pulmia: suositut kohteet kerta kaikkiaan kuluvat. Lapin satojen kilometrien jäterekkaralli Ruotsiin on sekin tunnettu ongelma.

Ristiriitaista kyllä, kuntien tulisi markkinoida itseään matkailueuroja saadakseen ja samaan aikaan pienentää hiilijalanjälkeään.

Eräs matkailun suola on uusien kulttuurien kokeminen. Sen jälkeen oma arki tuntuu ihanalta tai nuhjuiselta, tulokulmasta riippuen. Kotimaan lähimatkailussa tämä ei aivan toteudu, kun naapuripöydän perheriidan ymmärtää sanasta sanaan. Italiaksi se kuulostaa väkevältä näyttämötulkinnalta.

Suomalaisen pahin painajainen ulkomailla on kuulemma toinen suomalainen. Hotellin terassilla ei voi lausua ajatuksiaan ääneen ympärilleen vilkuilematta, ymmärtääkö joku.

Haluan lopuksi jakaa erään parhaista matkailumuistoistani: Maatilamajoitus Saarijärvellä, siistit huoneet, ystävällinen omistaja, islanninhevosia, aamiaisen vastapaistettu leipä, rantasauna, pulikointi viileässä järvessä illan hämyssä. Ei mitään erikoista, mutta ah, niin ihanaa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT